Äkillinen kylmeneminen 8 200 vuotta sitten

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lämpötilakäyrä, jossa 8,2 tuhannen vuoden takainen tapahtuma näkyy selvästi, vaikka jääkauden isommat tapahtumat vielä selvemmin.
NGRIP-näytteestä johdettu happi-isotooppikäyrä, joka kuvaa 20 vuoden tarkkuudella 8200 vuoden takaisen tapahtuman. Aika kulkee kuvassa vasemmalta oikealle, ja kylmä on alhaalla, lämmin ylhäällä. Numerot ovat tuhansia vuosia sitten NGRIP-ajoituksen mukaan.

Äkillinen kylmeneminen 8 200 vuotta sitten oli paleoklimatologinen tapahtuma, jolloin ilmasto kylmeni äkillisesti noin sadan vuoden ajaksi.[1] Se johtui todennäköisesti mannerjään sulamisvaiheessa Pohjois-Amerikassa sijainneiden jään patoamien järvien äkillisestä purkautumisesta, jolloin suuri määrä makeaa vettä tulvi Pohjois-Atlanttiin.[2] Tämä heikensi Golf-virtaa ja termohaliinikiertoa. Ilmasto viileni ja kuivui monilla maapallon alueilla. Varsinkin Lähi-idässä ja Balkanilla tuli kuivaa.[3]

Lämpötila laski eri alueilla noin 1–5 °C holoseenin lämpötilaoptimiin verrattuna, jolloin oli yleisesti nykyistä lämpimämpää. Tapahtuma vaikutti eniten Pohjois-Atlantin ympäristössä. Lämpotilan lasku oli noin puolet nuoremman dryaskauden jäähtymisestä.[4]

Havaintoja eri puolilta maailmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äkilliseen kylmenemiseen selvästi liittyviä havaintoja on tehty Grönlannissa, Pohjois-Atlantilla, Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Afrikassa ja Venezuelassa. Grönlannissa lämpötilan lasku oli viiden asteen luokkaa. Indonesian koralliriuttoja kairaamalla on löytynyt merkkejä kolmen asteen kylmenemisestä suunnilleen samoihin aikoihin, mutta sen ajoitus on epävarmempi.[5]

Ensimmäiset merkit tuohon aikaan tapahtuneesta kylmenemisestä löydettiin Sveitsistä Misoxin eli Mesolcinan laaksosta. Myöhemmät tutkimukset ovat kyseenalaistaneet näiden tapahtumien välisen yhteyden.[6]

Norjan jäätiköissä näkyy samanaikainen kasvu, jota on kutsuttu Finse-tapahtumaksi. Sedimentti- ja siitepölytutkimukset viittaavat siihen, että silloinen Norjan jäätiköiden kasvu ei liittyisi kesien kylmenemiseen vaan talvien lauhtumiseen ja sitä kautta lumisateen määrän lisääntymiseen.[7]

Vuonna 2009 tehdyt tutkimukset osoittavat samanaikaista viilenemistä myös Newfoundlandissa.[8]

Kylmenemisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viilenemisen aiheutti luultavasti Pohjois-Amerikassa Kanadan yllä olleesta kutistuvasta Laurentian jääkilvestä alkunsa saanut sulamisvesipulssi. Jäätikön sulamisvedet koversivat jäätikköä, joka lähti äkkiä liukuun kohti Atlanttia.[2] Toisen näkemyksen mukaan ehkä Ojibway-jääjärven ja/tai Agassiz-jääjärven tyhjeneminen Atlanttiin. Luultavasti tällöin Laurentian jääkilpi katkesi kahtia sulamalla Hudsonin lahden kohdalla.[9]

Vesipulssi muutti merivirtoja, jotka tuovat lämmintä vettä Pohjois-Atlantin pohjoisosiin, ja näin viilensi Eurooppaa ja Grönlantia.[8] Suunnilleen samoihin aikoihin on havaittu myös kaukana Pohjois-Atlantilta lyhyitä kylmiä, kuivia tai tuulisia jaksoja. Ne on liitetty muutoksiin termohaliinikierrossa.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fagan 2008, s 185, s 180
  2. a b Fagan 2008, s 180
  3. Fagan 2008, s 181
  4. a b Alley et al.: Holocene climatic instability: A prominent, widespread event 8200 yr ago (abstrakti) Geology. 1997. GSA. Viitattu 24.3.2013.
  5. The 8200-year Climate Event 2009. University of Arizona. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 2.3.2013.
  6. Valsecchi V & Tinner W: Vegetation responses to climatic variability in the Swiss Southern Alps during the Misox event at the early–mid Holocene transition (PDF) Journal of Quarternary Science. 2010. Arkistoitu 1.4.2011. Viitattu 24.3.2013.
  7. Nesje et al.: Holocene palaeoclimate reconstructions at Vanndalsvatnet, western Norway, with particular reference to the 8200 cal. yr BP event Holocene. 2006. Viitattu 24.3.2013.
  8. a b Cold event 8,200 years ago was felt on land Planet Earth Online. B. Viitattu 24.3.2013. [vanhentunut linkki]
  9. http://www.uwgb.edu/dutchs/EarthSC202Notes/GLACgeog.HTM,Pleistocene (Arkistoitu – Internet Archive) Glaciers and Geography, Northern Hemisphere Ice Sheets,Steven Dutch, Natural and Applied Sciences, University of Wisconsin - Green Bay [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]