Laurentian mannerjäätikkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Vetäytyvän mannerjäätikön synnyttämiä muodostumia:
1 = kallioperä
2 = pohjamoreeni
3 = vetäytyvä jäätikkö
4 = harju
5 = drumlini
6 = päätemoreeni
7 = tulvatasanko
8 = kames-kumpu
9 = suppia
Eräs arvio siitä, kuinka laajalti Laurentian mannerjäätikkö oli levinnyt Pohjois-Amerikan mantereella.

Laurentian mannerjäätikkö oli jääkaudella 95 000–20 000 vuotta sitten koillisen Hudsoninlahden yllä Kanadassa ollut valtava mannerjäätikkö[1], joka peitti satoja tuhansia neliökilometrejä. Laurentian jäätikkö oli suurin jääkaudella syntynyt mannerjäätikkö ja sen sulaminen kesti jääkauden lopussa pitkään, noin 11 000 vuotta.

Laurentian jääkilpi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätikkö oli geologisesti vanhan Kanadan kilven peruskallion yllä. Laajimmillaan jää ulottui nykyisen New York Cityyn ja Chicagoon etelässä. Se myös peitti Yhdysvaltain Suuret järvet. Pohjois-Kanadan Nunavikin alueella jääkerros oli kolme kilometriä paksu. Laurentian massiivinen jääkenttä suli hitaasti ja vetäytyi Kanadan Nunavikista vasta noin 6 500 vuotta sitten. Laurentian jääkentän eteläpuolella ollut tundra ja polaariaavikko oli kapeampi kuin Euroopassa ja Aasiassa ollut mannerjäätikön ulkopuolella ollut arktinen alue. Kun Laurentian jääkenttä oli laajimmillaan, siitä virtasi sulamisvesiä Mississippi- ja Missourijoen kautta etelään.

Laurentidin jääkilvestä erkani aika ajoin jääkielekkeitä eli jääsilmukoita, kuten Des Moinesin silmukka. Silmukat laajenivat ja vetäytyivät jääkauden ilmaston vaihtelujen ja jään virtausten painopisteiden mukaan.

Jääkaudella Laurentidin jääkilpi käänsi Montanan ja Minnesotan kautta kulkevan suihkuvirtauksen etelään, ja muutti muun muassa Great Basinin aavikot kosteiksi alueiksi.

Pohjoisessa Laurentian jääkilpi ei ollut niin laaja kuin voisi kuvitella. Pitkä jäätön kieleke oli pohjoisten Kordillieerien itäpuolella Pohjois-Kanadassa[1] Yukonin ja McKezien territoriossa. Kanadan Luoteisterritorioiden rannalla Bathurstin ja Dalhiousen niemimaat olivat jäättömiä[2].

Jäättömiä olivat jotkut arktiset saaret mm. koko Banksin saari ja Victorian saaren pohjoisin osa ja Axel Heibergin saaren pohjoisin osa[1]. Pohjoisessa Ellesmeren saaressa oli jäättömiä alueita, samoin itäisessä baffinin saaressa. Kuningas Patrickin, Mckendie Kingin, Bordenin ja Ellef Rignesin saaret olivat jäättömiä[1].

Myös Newfoundlandin saarella ja lähimantereella oli jäättömiä alueita[1].

Jää vetäytyi Hudsonjoen yltä 14 000–12 000 radiohiilivuotta sitten[3], mikä aiheutti joidenkin teorioiden mukaan kylmän suolattoman veden tyhjenemisen jääjärvestä mereen, ja kylmän kauden.

Wisconsin-jäätiköitymisen kausia ja vetäytymisvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

35000 BP eräs jääsilmukka eteni koillisesta Minnesotan eteläosiin Hawk Creek -vaiheessa mutta vetäytyi nopeasti. 34000 BP toinen jääsilmukka eteni pohjoisesta hyvin laajalle Minnesotan eteläosiin Granite Falls -vaiheessa. Noin 30000 BP Wadenan jääsilmukka vetäytyi ja jätti jälkeensä mm. drumlineita. Rainyn ja Superiorin jääsilmukat saavuttivat maksimilaajuutensa 20500 BP ja yhdistyivät St. Croixin moreeniksi, joka ulottuu Walkerista Saint Pauliin.

Michiganin jääsilmukan liikkeitä:

Vuosiluvut radiohiilivuosia.

  • 26000–25000 uncal BP Jää laajenee
  • 25000–23500 uncal BP Jää paikoillaan, kolme kylmää värähdystä, 25000, 24200, 23600
  • 23500–n. 22500 Jää vetäytyy
  • n. 22500–19400 Jää laajenee huomattavasti
  • n. 19500–18800 Jää laajimmillaan, Shelby-vaihe, Jää vetäytyy hyvin hitaasti värähdellen. Vastaa Saksan Brandenburg-vaihetta. Kylmät vaiheet 19400, 19150 ja

18900 vuotta sitten. Lämmin värähdys 19050 vuotta sitten.

  • n. 18800–18400 Jää vetäytyy
  • n. 18400–18000 Jää laajenee
  • n 17800–17700 Jää paikoillaan, Putnam-vaihe,
  • 17700–17400 Jää vetäytyy
  • 17400–17200 Jää laajenee, Livingston-vaihe
  • 17200–16200 Jää vetäytyy hitaahkosti, neljä kylmää kautta
    • Kylmimmät kaksi päätevaihetta 17100–16900
    • 16800–16700 lämmintä
    • 16600–16500 kylmä vaihe, kaksi hyvin lähekkäistä päätemoreenia
    • n 16300–16100 kaksi kylmää vaihetta
  • n. 16200–16100 Jää vetäytyy nopeasti, Woodslock-vaihe
  • n. 16100–15800 Jää paikoillaan, kylmä vaihe
  • n. 15800–15500 Jää vetäytyy
  • n. 15500–15200 Jää laajenee
  • n. 15200–14000 Crown Point-vaihe, kylmä kausi, jolloin jää vetäytyy hitaasti, 23 suurta kylmää huippua, 1. 15200–15000, 2. 14800, 3. m 14500–14000 3 lähekkäistä kylmää vaihetta
  • n 14000–13000 jää vetäytyy huomattavasti
  • n 13000 alkaen kylmenevää
  • n. 13000–12000 kaksi kylmää vaihetta, Port Huron
  • n. 11500 kylmä vaihe


Nämä kaudet osunevat yhteen Bölling-Alleröd-kauden, dryaskauden ja preboreaalin kylmän tapahtuman kanssa.

  • Jäätikkö eteni Iowaan 14000–13500 kalenterivuotta sitten
  • Jäätikkö eteni Etelä-Dakotaan ja Iowaan 12300 kal. vuotta sitten
  • Jäätikkö eteni Michiganjärven altaaseen 11700 kal. vuotta sitten
  • Yläjärven altaaseen 9900 kal. vuotta sitten


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • William F. Ruddiman: Earth's climate Past and Future. Second edition, W. H. Freeman and company, New York 2008

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Ruddiman 2008, s. 231
  2. ↑ Ruddiman 2008, s. 69
  3. ↑ Ruddiman 2008, s. 231, alkup lähde Arthur Dyke

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laurentian_mannerjäätikkö&oldid=20683564”