Šuvalovin palatsi
| Šuvalovin palatsi | |
|---|---|
| Дворец Нарышкиных-Шуваловых | |
 |
|
| Osoite | Naberežnaja reki Fontanki 21, Pietari |
| Sijainti | Pietari, Venäjä |
| Rakennustyyppi | palatsi |
| Valmistumisvuosi | 1780-luku |
| Suunnittelija | Giacomo Quarenghi (vasen siipi) Carlo Rossi (oikea siipi) |
| Rakennuttaja | Vorontsovin suku |
 |
|
Šuvalovin palatsi (ven. Дворец Нарышкиных-Шуваловых, Dvorets Naryškinyh-Šuvalovyh) on Pietarissa sijaitseva palatsi. Palatsin rakentamisen aloitusvuotta ei tiedetä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palatsin vanhin osa on sen uusklassista tyyliä edustava vasen siipirakennus, jonka suunnitteli 1780-luvulla oletettavasti arkkitehti Giacomo Quarenghi[1] ja rakennutti Vorontsovin suku.[2] Vuonna 1799 suku myi palatsin joko kreivitär Marija Naryškinalle[2] tai tämän miehelle ruhtinas Dmitri Lvovitš Naryškinille.[3] Oikea siipirakennus rakennettiin vuonna 1821–1822, ja sen suunnitteli oletettavasti arkkitehti Carlo Rossi.[4] Samalla rakennettiin palatsin tanssiaissali, joka oli koristeltu korinttilaisilla pilareilla, katonrajassa olevilla Troijan sotaa kuvaavilla reliefeillä ja marmoriseinillä.[3] 1800-luvulla palatsissa pidettiin paljon tanssiaisia, joihin osallistui Pietarin ylimystöä ja Venäjän keisarillinen perhe.[1]
1840-luvulla palatsi siirtyi kreivitär S. L. Šuvalovan omistukseen. Hän palkkasi arkkitehti Bernand Simonin johtamaan salien uusimistöitä. Palatsi oli Šuvalovien suvun omistuksessa aina Venäjän vallankumoukseen asti. Viimeisin omistaja oli juhlien järjestämisestä tunnettu Jelizaveta Šuvalova. Palatsin viimeiset tanssiaiset, värjättyjen peruukkien tanssiaiset, järjestettiin vuonna 1914.[3]
Vallankumouksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1919–1925 palatsin tiloissa toimi museo, jossa esiteltiin Šuvalovien suvun taidekokoelmia. Vuonna 1925 kokoelma siirtyi Eremitaašin haltuun.[3] Sen jälkeen tiloissa toimi vuorotellen eri neuvostoliittolaisia instituutioita. Palatsi vaurioitui koko Leningradin piirityksen aikana laajalti, ja joitain osia palatsista tuhoutui.[2]
Syksyllä 1941 palatsin pylvässali vaurioitui pommituksen synnyttämässä tulipalossa.[4] Sali kuitenkin entisöitiin vuosina 1948–1949[3]. Lisää entisöintejä palatsissa tehtiin vuosien 1963–1965 ja 2006–2013[2] välillä.[4]
1960-luvun loppupuolelta 2000-luvulle asti palatsi toimi ystävyysseurojen talona. 2000-luvun alussa oligarkki Viktor Vekselberg osti palatsin. Tiloissa toiminut Pietarin kansainvälisen yhteistyön yhdistys muutti jossain vaiheessa sen jälkeen toisiin tiloihin.[3]
Marraskuussa 2013 palatsin tiloihin avautui Fabergén pääsiäismunia esittelevä Pietarin Fabergé-museo.[2]
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palatsin julkisivu edustaa uusrenessanssia ja on arkkitehti Nikolai Jefimovin suunnittelema. Rakennus on kaksikerroksinen, ja toisessa kerroksessa sijaitsevat saleista juhlavimmat. Toiseen kerrokseen johtavat valkeat marmoriportaat, joissa on takorautakaiteet ja valkoiset pilarit. Joidenkin tilojen koristelussa on käytetty goottilaisia aiheita.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Shuvalov Palace in St. Petersburg www.saint-petersburg.com. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e History of the Palace / Shuvalov Palace / About the Museum Faberge Museum. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Kaurinkoski, Kaarina: Pietarin palatsit, s. 53–54. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-254-053-9
- ↑ a b c Shuvalov (Naryshkin) Palace Encyclopaedia of St. Petersburg. The Likhachev Foundation. Arkistoitu 3.2.2023. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)