Émilie Charmy
Émilie Charmy (2. huhtikuuta 1878 Saint-Étienne – 7. marraskuuta 1974 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari.[1][2]
Charmy jäi orvoksi 15-vuotiaana. Hän muutti Pariisiin vuonna 1903. Charmyn teoksia oli näytteillä vuoden 1905 Syyssalongissa, jossa taidekriitikko Louis Vauxcelles'n sanavalinnan pohjalta sai alkunsa fauvismin käsite.[3] Charmy omaksui ensimmäistä maailmansotaa edeltäneisiin teoksiinsa vaikutteita myös impressionismista ja postimpressionismista. Hän oli töillään edustettuna maineikkaassa vuoden 1913 Armory Show'ssa. Charmyn myöhempää tyyliä on luonnehdittu "modernistiseksi naturalismiksi".[2] Berthe Weill asetti hänen teoksiaan säännöllisesti näytteille.[3]
Charmyn töitä pidettiin omana aikana provokatiivisina. Ne muun muassa rikkoivat ajan sukupuolinormeja; kriitikot kiinnittivät huomionsa teosten "miehisiksi" koettuihin piirteisiin.[2] Charmy käsitteli osassa teoksistaan rohkeasti seksuaalisia teemoja. Hän tuli tunnetuksi naisia esittävistä alastonkuvista ja bordellien kuvauksista.[3][2] Charmy maalasi myös maisema- ja muotokuvia.[3] Hänen menestyksensä jatkui 1930-luvulle, mutta toinen maailmansota rikkoi suurimman osan hänen henkilökohtaisista ja ammattimaisista verkostoistaan. Charmy teki tämän jälkeen muun muassa omakuvia, mutta ei enää saanut juuri julkista näkyvyyttä.[2] Charmyn puoliso oli taidemaalari Georges Bouche. Charmy sai Kunnialegioonan upseerin arvon.[1] Hänen työnsä on saanut osakseen uutta suosiota 1990-luvulta lähtien, ja hänelle omistettuja näyttelyitä on sittemmin pidetty eri maissa.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Emilie Charmy Antiquité Christophe Lachaux, viitattu 12.5.2024 (ranskaksi)
- ↑ a b c d e f Émilie Charmy The Arts Club of Chicago, viitattu 12.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Frances Allitt, Modernist painter Émilie Charmy ‘should be remembered at the forefront of the movement’, says dealer Antiques Trade Gazette 6.12.2021, viitattu 12.5.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
