Åke Malmfors

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Samuel Åke Malmfors (2. joulukuuta 1918 Tukholma7. maaliskuuta 1951 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja kapellimestari.[1]

Malmfors opiskeli lapsena Tukholmassa Einar Ralfin johdolla. Muutettuaan perheensä kanssa Faluniin hän jatkoi opintojaan Anders Jobsin johdolla. Malmfors soitti pianoa, urkuja ja selloa sekä lauloi kuorossa. Palattuaan Tukholmaan hän sai vuodesta 1935 harmonian opetusta Melcher Melchersiltä. Vuosina 1936–1938 Malmfors sai myös sellonsoiton opetusta Gunnar Norrbylta. Vuonna 1936 julkaistiin hänen ensimmäiset sävellyksensä, jotka olivat yksinlauluja. Keväällä 1938 Malmfors pääsi Melchersin kontrapunktiluokalle Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun. Vuonna 1940 hän pääsi siellä Melchersin sävellysluokalle. Melchersin ranskalaisvaikutteinen tyyli kuuluu myös Malmforsin tuotannossa. Kuoronjohtoa Malmforsille opetti David Åhlén ja orkesterinjohtoa Tor Mann. Malmfors valmistui musiikinopettajan pätevyydellä vuonna 1943 ja sävellysopinnoistaan vuonna 1945.[1]

Vuonna 1942 Malmfors alkoi johtaa Tukholman hiippakunnassa kirkon nuorisojärjestön kuoroa. Vuonna 1943 hän pääsi johtamaan Huddingen orkesteria. Vuonna 1946 hänet valittiin orkesterin johtoon Eskilstunaan. Keväällä 1948 Malmfors teki opintomatkan Italiaan. Siellä hän sai kuoronjohdon opetusta Bonaventura Sommalta ja orkesterinjohdon opetusta Tullio Serafinilta. Hän menetti työnsä Eskilstunassa, mutta sai lyhytaikaisempia työmahdollisuuksia muun muassa Ruotsin radion viihdeorkesterilta ja Radioköreniltä. Kapellimestarina Malmfors menetti useita työmahdollisuuksia oikean käsivarren synnynnäisen vamman johdosta. Vamma rajoitti liikkuvuutta ja aiheutti osittaisen atrofian. Säveltäjänä Malmfors saavutti menestystä kuoroteoksillaan Gammal nederländare ja Månsken (sanat Bo Bergman). Ne julkaistiin jo vuonna 1945, mutta saavuttivat laajempaa suosiota Einar Ralfin johtamien Radiokörenin esitysten myötä vuonna 1947. Eric Ericsonin johdolla Månsken myös levytettiin. Siitä tuli osa ruotsalaisten kuorojen vakiintunutta ohjelmistoa. Vuonna 1948 radiossa esitettiin Malmforsin jousikvartetto vuodelta 1943. Suositummiksi kuitenkin osoittautuivat hänen kuoroteoksensa, joihin kuuluivat myös vuonna 1949 julkaistut Pilarna, I fjärran dis ja Mångård. Martin Lidstam tilasi Malmforsilta teoksen Kontrabasen mieskuorolle ja pianolle. Se esitettiin menestyksekkäästi 8. toukokuuta 1950.[1]

Malmfors sävelsi myös muun muassa viulusonaatin, urku- ja pianokappaleita, orkesterisävellyksiä sekä teoksen Introduktion och Allegro saksofonikvartetille. Syksyllä 1950 Malmfors seurasi Hildor Lundvikia Bellmanskörenin johdossa. Hän kuitenkin kuoli 32-vuotiaana maaliskuussa 1951 äkillisesti sairastuttuaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Åke Malmfors (1918−1951) Swedish Musical Heritage, viitattu 13.2.2024 (englanniksi)