Kuolemanrajakokemus

Valokuvahahmotelma kuolemanrajakokemuksesta.

Kuolemanrajakokemuksella eli rajakokemuksella tarkoitetaan monenlaisia elämyksellisiä kokemuksia, joita useat lähellä kuolemaa käyneet ihmiset ovat kertoneet kokeneensa.

Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta, mutta toisinaan on raportoitu myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksia. Kokemukset ovat olleet samankaltaisia kaikissa kulttuureissa uskonnosta riippumatta.

Kun henkilö on herännyt kokemuksen jälkeen henkiin, on "rajalta" saatu viesti ollut lähes aina samankaltainen: kehotus elämän parantamiseen ja anteeksiantoon sekä luopumiseen turhasta omaisuudesta, alkoholista tai huumeista. Myös nk. "helvettikokemuksia" on kirjattu lukuisia. Useimmissa kuitenkin on ollut kyseessä "vähältä piti" -tilanne. Melko yleinen aistituntemus on ollut tuolloin "rikin katku". Useimmissa tapauksissa kokemus on ollut niin voimakas, että suurin osa kokijoista on tehnyt perusteellisen elämänmuutoksen. Tässä ei siis ole kyse uskonnoista^lähde?.

Kuolemanrajakokemukset ovat verrattain yleisiä sydämenpysähdyksen kokevilla. On esitetty, että rajakokemukset ovat seurausta aivojen hapenpuutteesta, mutta tämä teoria on osoitettu vääräksi Pim van Lommelin (et al.) The Lancetissa v. 2001 julkaistussa tutkimuksessa. Kuolemanrajakokemuksen kaltaisia tiloja tapahtuu toisinaan myös joillekin kestävyysurheilijoille raskaan suorituksen aikana . Väitetään myös, että niitä voi saada aikaan yksinkertaisilla hengitystekniikoilla, joihin kuuluu esimerkiksi vivatointi (englanniksi vivation) ja rebirthing.

Tiettyjen dissosiatiivisten nukutusaineiden kuten ketamiinin vaikutuksilla pienillä annoksilla on yhtäläisyyksiä kuolemanrajakokemusten kanssa. Ihmisen käpyrauhanen tuottaa dimetyylitryptamiinia, jonka uskotaan olevan merkittävä tekijä unien näkemisessä ja kuolemanrajakokemuksissa.^{lähde tarkemmin?} Kuolemanrajakokemuksen kaltainen tila voi joskus johtua niin sanotusta "unihalvauksesta".

Kuolemanrajakokemuksia raportoidaan runsaasti, minkä takia niistä on tehty paljon tieteellistä tutkimusta. Mitään yksittäistä yleisesti hyväksyttyä teoriaa kuolemanrajakokemusten synnystä ei kuitenkaan ole. Ilmiön tutkimukseen omistautuneita tieteilijöitä ovat muun muassa Melvin Morse, Raymond Moody, Elisabeth Kübler-Ross ja Rick Strassman.

Kirjallisuutta

• Jakoby, Bernard: Tie tuolle puolen. Miltä kuoleminen tuntuu. (Wege der Unsterblichkeit: Neue Erkenntnisse über die Nahtoderfahrung, 2011.) Kääntänyt Antti Tapani. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-577-8.
• Moody, Raymond A.: Kokemuksia kuolemasta. (Life after life: The investigation of a phenomenon – survival of bodily death, 1976.) Suomentanut Ilkka Malinen. Jyväskylä: Gummerus, 1978 (3. painos 1995). ISBN 951-20-1595-1.
• Näreaho, Leo: Kuolemanrajakokemukset. Tutkimuksista tulkintoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2015. ISBN 978-952-288-179-3.

Aiheesta muualla

• Ylen Elävä arkisto: Kuoleman rajalta elävien kirjoihin
• Scientist Says Mind Continues After Brain Dies