Wilfred Backhouse Alexander

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Wilfred Backhouse Alexander (4. helmikuuta 1885 Croydon, Surrey8. joulukuuta 1965) oli englantilainen lintutieteilijä ja hyönteistieteilijä.

Alexander opiskeli luonnontieteitä Cambridgen yliopistossa ja valmistui 1909. Vuosina 1910–1911 hän toimi Cambridgen Eläinmuseon yli-intendenttinä. Hän muutti Australiaan 1912 ja työskenteli Perthin Western Australian Museumissa vuoteen 1920 asti, jolloin hän muutti biologiksi Brisbaneen Commonwealth Prickly Pear Boardiin. Työnsä takia Alexander joutui käymään useasti Etelä-Amerikassa, ja hän käytti aikansa valtamerilintujen tarkkailuun. 1928 hän julkaisi tutkimuksistaan kirjan Birds of the Ocean, joka oli myöhempien aikojen kenttäoppaiden edelläkävijä. Vuosina 1924–1925 hän toimitti The Emu-nimistä lintutieteellistä julkaisua.

1926 Alexander siirtyi työskentelemään American Museum of Natural Historyyn. 1929 hän palasi Englantiin työskentelemään Teesjoen suistotutkimuksiin. 1930 hänet nimitettiin Oxford Bird Census (myöhemmin Edward Grey Institute of Field Ornithology) tutkimuslaitoksen johtoon, jossa virassa hän toimi vuoteen 1945 saakka, jolloin jäi eläkkeelle, mutta jatkaen instituutin kirjastonhoitajana vuoteen 1955 asti. Hänen lahjoittamansa lintukirjakokoelma muodostaa instituutin kirjaston ytimen, ja kirjasto nimettiin hänen mukaansa Alexander Libraryksi 1947.

Vuonna 1921 Alexander valittiin American Ornithologists' Unionin kirjeenvaihtajajäseneksi, ja 1939 Royal Australasian Ornithologists Unionin jäseneksi. 1955 British Trust for Ornithology palkitsi hänet Tucker Medalilla ja 1959 British Ornithologists' Union Union Medalilla.

Hänen veljensä Horace Alexander oli myös lintutieteilijä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]