Walesinterrieri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Walesinterrieri

Welshterrier.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Määrä 641 (2007)
Alkuperäinen käyttö luolakoira
Nykyinen käyttö metsästys- ja seurakoira
Elinikä 15 vuotta
Muita nimityksiä walesi, welshi
FCI-luokitus ryhmä 3
Ulkonäkö
Paino 9-9,5 kg
Säkäkorkeus korkeintaan 39 cm
Väritys punaruskea mustin merkein tai musta harmaankirjava (grizzle) punaruskein merkein

Walesinterrieri on koirarotu, yksi monista terriereistä. Se sopii erilaiseen metsästykseen ja lemmikiksi. Walesinterrieri on peräisin Isosta-Britanniasta Walesista ja on syntynyt 1800-luvulla. Sen taustalla on epävirallinen rotu Black and Tan Terrier, joka ollut olemassa Englannissa jo 1200-luvulla. Sitä oli myös Walesissa, ja sen lajin Britannian kennelliitto vihdoin rekisteröi walesinterrieriksi. Vuoteen 1900 sen nimi oli "vanhaenglanninterrieri" eli "Black and Tan Rough Haired Terrier" ('musta-ruskea karkeakarvainen terrieri'). Rotu hyväksyttiin Britanniassa 1886, ja se on siellä yleisempi kuin airedalenterrieri tai kettuterrieri.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun väri on punaruskea mustin merkein tai musta harmaankirjava (grizzle) punaruskein merkein. Koiran säkäkorkeus voi olla korkeintaan 39 cm ja se voi painaa 9-9,5 kg.

Sillä on kaksinkertainen turkki, jossa aluskarva eristää ja karkea päällyskarva suojaa lialta, sateelta ja tuulelta.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Watson chelsea rug.jpg

Walesinterrieri on terrierin perikuva – terrieri pähkinänkuoressa — ja sen luonne on tyypillinen terrierimäinen. Se näyttää airendalenterrierille, mutta on puolet pienempi. Toisaalta se on iloinen, eloisa eikä juuri koskaan ujo tai arka. Walesinterriereistä voi tulla uskollisia ja tottelevaisia ystäviä, ja ne sopivat niin kaupunkiin kuin maallekin. Joskus niillä saattaa ilmetä metsästysviettiä. Se ei kaipaa erityisen paljon liikuntaa, mutta ei kuitenkaan väsy ja on hyvä kumppani sille, joka harrastaa liikuntaa. Se on aktiivinen ja peloton, eikä se ole innokas tappelemaan, mutta pitää kyllä tarvittaessa puoliaan. Mukavana pysyäkseen se kaipaa paljon henkisiä virikkeitä. Pikkuinen piha, jossa se joutuu olemaan päivän ilman mitään tekemistä, ei riitä sille. Nämä koirat kaipaavat kiinnostavaa tekemistä päivittäin.

Walesinterrierit sopeutuvat hyvin lasten kanssa olemiseen. Ne leikkivät mielellään ja katselevat lasten leikkiä. Ne myös leikkivät mielellään lasten kanssa, mutta joskus lapsi väsyy ennen koiraa, joten aikuisen valvova silmä on tarpeen, ettei tule väärinkäsityksiä.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu kuuluu nypittäviin rotuihin. Sillä on karkea karva, joka pitää nyppiä käsin, ei leikata. Se ei pudottele karvoja kuten monet muut koirarodut, vaan siltä pitää nyppiä vanhat pitkät karvat, jolloin karva säilyy lyhyenä. Koira ei kaipaa säännöllistä kylvetystä. Turkki on nypittävät 3–6 kuukauden välein. Perusteellinen nyppiminen kestää 3–4 tuntia, ja kasvattajan pitää osata neuvoa, mistä löytyy ammattitaitoinen henkilö sen tekijäksi oikealla tavalla. Jos karvan leikkaa, se pehmenee ja sen selvärajainen musta ja ruskea väritys häviää, ja väri muuttuu epämääräisen sameaksi.

Monet, joilla on walesinterrieri seurakoirana eikä näyttelykoirana, antavat leikata karvan.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa walesinterriereistä on terveitä ja ne ovat fyysisesti kestäviä. Rodulla ei ole mitään sille tyypillisiä vikoja. Terve walesinterrieri elää noin viisitoistavuotiaaksi ja pysyy aktiivisena ja eloisana hyvin iäkkääksi, jos siitä ja sen terveydestä pidetään hyvää huolta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walesinterrieri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.