W. Hall

Georg Wilhelm Alexander (Wille) Hall (21. huhtikuuta 1877 Salmi – 16. tammikuuta 1938 Sortavala) oli suomalainen insinööri-kemisti ja ammattientarkastaja. Hall toimi Lahden, Helsingin ja Sortavalan piirien ammattientarkastajana ja julkaisi työsuojelua käsittelleitä kirjoja.

Salmissa rajaviskaali Hallin poikana syntynyt Georg Wilhelm Alexander Hall kävi Vaasan reaalilyseon ja valmistui insinööriksi Polyteknillisen opiston kemialliselta osastolta vuonna 1900. Hän teki useita opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Norjaan, Venäjälle, Englantiin ja Kanadaan.

Hall oli insinöörinä eri yritysten palveluksessa Suomessa ja Venäjällä vuosina 1900–1915. Hän toimi sitten ammattientarkastajana Lahdessa 1915–1919, Helsingissä 1919–1928 ja Sortavalassa vuodesta 1928 alkaen. Suomen sisällissodan aikana Hall oli joukkuepäällikkönä Sysmän rintamalla ja komendantin adjutanttina Lahdessa. Hallin harrastuksiin kuului sukututkimus ja puutarhaviljelys omalla huvilatilalla.

Hall ja Lapin kultaesiintymät

Hall tuli toukokuussa 1901 Ivaloon kultayhtiö Prospektorin palvelukseen johtamaan tutkimuksia Luttojoen läntisellä haaralla ja Palsinojalla. Kesällä 1902 hänestä tuli kilpailevan Henry Kerkelän Kultakaivososakeyhtiön teknillinen johtaja, ja hän tutki parin vuoden ajan kullan esiintymistä Laanilassa, Sotajoella, Palsinojalla ja Ivalojoella. Vuonna 1904 Hall meni Yliuraalilaisen Kultateollisuus Oy:n palvelukseen ja tutustui Venäjällä uivien ruoppauskoneiden käyttöön kullankaivussa. Vuonna 1913 Hall suoritti kultatutkimuksia Ivalojoella ja teki matkan Kanadan kulta-alueille kauppaneuvos Edvard Åströmin taloudellisen tuen avulla.

Vuonna 1918 Hall julkaisi Suomen Teknillisen Seuran aikakauslehdessä kolmiosaisen artikkelin Koneellisen kullanhuuhdonnan mahdollisuudet Suomen Lapissa. Hall väitti artikkelissa että Ivalojoen ja Laanilan vesistöissä olisi 13 000 kiloa kultaa löydettävissä ja hän ehdotti koneellisen kullankaivuun aloittamista näissä vesistöissä. Hall esitteli myös Siperiassa, Alaskassa, Kanadassa, Uudessa Seelannissa ja Australiassa käytettyjä koneellisia kullankaivuumenetelmiä. Geologinen komissio ja asiantuntijat suhtautuivat kuitenkin kriittisesti Hallin esittämiin väitteisiin Ivalojoen suurista kultamääristä.

Hallin artikkeli käynnisti kuitenkin valtausryntäyksen Ivalojoen kultamaille. 1920-luvun puolivälissä perustettiin kaksi suurta kullanetsintäyhtiötä, kauppaneuvos Rafael Haarlan rahoittama Lapin Kulta Oy, jossa oli mukana kullankaivaja Heikki Kivekäs sekä Ivalojoki Oy, jossa puuhamiehenä oli rautatiehallituksen yli-insinööri Werner Ryselin. Ivalojoki Oy palkkasi asiantuntijoiksi geologian professori Pentti Eskolan ja tohtori Aarne Laitakarin. Yhtiö hankki kullanetsintään kaivinkoneen, rakensi patoja Ivalojoen koskiin sekä perusti kivenmurskaamon ja kullan erottelulaitoksen. Ivalojoki Oy oli Ivalojoen alueella kymmeniä työmaita ja tutkimuskohteita, tärkeimmät työmaat olivat Laanilan Kuivakurussa sekä Ivalojoen ja Sotajoen liittymäkohdassa. Molemmat yhtiöt lopettivat kuitenkin toimintansa vuosina 1926-1927. 1930-luvulla Ritakoskella toimi Luttojoen Kulta Oy ja vielä 1940- ja 1950-luvun vaihteessa lahtelainen insinööri Toivo Liljeqvist rakensi suuren uivan ruoppaajan ja kullanhuuhdontakoneen Tolosessa ja kuljetti sen Ritakosken Vaskisuvantoon jonne kone jäi hylättynä 1954. Liljeqvist tutki kultaesiintymiä Ivalojoella, Laanilassa ja Saariselällä mutta hän ei onnistunut löytämään koneellisesti kaivettavissa olevia määriä.

Hall oli naimisissa vuodesta 1908 kansakoulunopettaja Hildur Sofia Forsmanin (1878–1971) kanssa.

Teoksia

Nimellä W. Hall:

• Pieni opas kunnallisille ammattientarkastajille. Kustannus oy Kansanvalta, Helsinki 1919
• Työväen suojeleminen ammattivaaroilta. Otava 1919
• Työväen suojeleminen ammattivaaroilta metalliteollisuudessa. Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liiton kirjasia n:o 3. Turku 1920
• Kuntain ammattientarkastajain tehtäviä. Kansanvalta, Helsinki 1929
• Kiviteollisuus : käyttökelpoiset mineraalit ja kivilajit, niiden louhimis- ja muokkaustavat sekä käytetyt työkalut ja -koneet. Geoteknillisiä julkaisuja 41. Helsinki 1936

Suomennoksia

• Benj. Frosterus : Lounais-Suomen kalkkikivet ja kalkkiteollisuus ; suomentanut W. Hall. Geoteknillisiä tiedonantoja no 3. Suomen geologinen toimisto, Helsinki 1909

Aiheesta muualla

Hallin kullanhuuhdontaa käsitteleviä teknillisiä artikkeleita:

• W. A. Hall : Om s. k. "dragor" vid bearbetning af guldalluvioner samt förslag att använda dylika vid Ivalojoki, Teknikern, 31.05.1905, nro 414, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• W. Hall : Koneellisen kullanhuuhdonnan mahdollisuudet Suomen Lapissa, osa 1, Teknillinen aikakauslehti, 01.10.1918, nro 7, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• W. Hall : Koneellisen kullanhuuhdonnan mahdollisuudet Suomen Lapissa, osa 2, Teknillinen aikakauslehti, 01.11.1918, nro 8, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• W. Hall : Koneellisen kullanhuuhdonnan mahdollisuudet Suomen Lapissa, osa 3, Teknillinen aikakauslehti, 01.12.1918, nro 9, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Muita Hallin kirjoittamia artikkeleita:

• Tiilenpoltto kiertouuneissa, osa I, Suomen Teollisuuslehti, 01.04.1907, nro 7, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tiilenpoltto kiertouuneissa, osa II, Suomen Teollisuuslehti, 01.06.1907, nro 11, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tiilenpoltto kiertouuneissa, osa III, Suomen Teollisuuslehti, 01.07.1907, nro 13, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tiilenpoltto kiertouuneissa, osa IV, Suomen Teollisuuslehti, 01.08.1907, nro 15, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot