Vyökeltayökkönen
| Vyökeltayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Tiliacea |
| Laji: | aurago |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tiliacea aurago |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Vyökeltayökkönen (Tiliacea aurago) on syksyn yöperhosiin kuuluva, levinneisyydeltään eteläinen yökköslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etusiipien pohjaväri on kirkkaan keltainen. Siiven tyviosa ja ulomman poikkiviirun ulkopuolelle jäävä kärkiosa ovat violetinpunertavat. Aivan siiven kärki ja aaltoviiru ovat kuitenkin keltaiset. Siiven keskiosassa rengastäplä ja munuaistäplän reunus ovat violetinpunertavat. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset, ulkoreunastaan punertavat. Siipiväli 29–38 mm.[2][3][4]
Samannäköinen, mutta paljon yleisempi laji on huppukeltayökkönen (Xanthia togata).
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vyökeltayökköstä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[5] Suomessa se tavattiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaalta vuonna 1965[4] ja on edelleen harvinainen, lähinnä lounainen laji. Nykyisin yökköstä tavataan rannikon tuntumassa Pori-Kotka-linjan lounaispuolella sekä Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle huipun sijoittuessa syyskuun puolivälin tuntumaan.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyn laji, joka elää pääasiassa tammimetsissä ja erilaisissa puistoissa. Lentää yöllä ja tulee helposti valolle, kenties huonommin syötille. Toukka syö nuorena ravintokasvin silmuja, myöhemmin lehtiä ja kukintoja. Koteloituu löyhään kotelokoppaan maahan. Muna talvehtii.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa toukka syö lähinnä tammea (Quercus). Ulkomailla pääasiallinen ravintokasvi on pyökki (Fagus).[4] Myös vaahterat (Acer) mainitaan ravintokasveina.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Vyökeltayökkönen – Tiliacea aurago Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xanthia_aurago.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2272
- ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. ISBN 951-1-04296-3 s. 203
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/aurago.html
- ↑ http://insects.fi/hyonteistietokanta/plugins-html/Wiki/Lepidoptera/Species.html?&order=Lepidoptera&family=Noctuidae&genus=Tiliacea&species=aurago (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)