Victoria Spivey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Victoria Spivey (15. lokakuuta 1906 Houston, Texas - 3. lokakuuta 1976 New York)[1] oli amerikkalainen blueslaulaja, pianisti ja säveltäjä. Yli neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Spivey esiintyi mm. Louis Armstrongin, King Oliverin, Clarence Williamsin, Luis Russellin ja Lonnie Johnsonin säestämänä.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Victoria Spivey syntyi Houstonissa, Texasissa. Jo 12-vuotiaana hän sai ensimmäisen työpaikkansa pianistina paikallisesta elokuvateatterista.[2] Sittemmin hän toimi pianistina saluunoissa ja bordelleissa. 1920-luvun alussa hän kiersi Houstonin ja Galvestonin alueella Blind Lemon Jeffersonin kanssa.[3] 18-vuotiaana hän jätti kotinsa ja muutti Dallasiin, jossa työskenteli pianistina Lincoln-teatterissa.[3]

Spivey ihaili nuoruudessaan blueslaulaja Ida Coxia ja alkoi jäljitellä tätä oman uransa luomisessa.[2] Hän matkusti 1926 St. Louisiin, jossa OKeh-levy-yhtiö etsi uusia laulajia listoilleen.[2] Spivey vakuutti tulkinnallaan levy-yhtiön ja pääsi äänittämään. Hän levytti itse säveltämänsä kappaleet "Black Snake Blues" ja "Dirty Woman Blues".[2] Levyä myytiin sittemmin runsaasti. Tämän jälkeen hän työskenteli joitakin vuosia säveltäjänä paikallisen musiikkiliikkeen palveluksessa.[3] Lisäksi hän levytti lähes kuukausittain. Levyillä häntä säestivät mm. Louis Armstrongin, King Oliverin, Clarence Williamsin ja Luis Russellin orkesterit sekä Lonnie Johnson.[2] Hän levytti myös sisarensa Addie "Sweet Pease" Spiveyn kanssa.[2] Vuonna 1929 hänellä oli pieni rooli King Vidorin musikaalielokuvassa "Hallelujah".[2]

1930-luvulla Spivey asettui New Yorkiin.[3] Hän esiintyi New Yorkissa ja levytti siellä useita kertoja. Hän teki useita levytyksiä Louis Armstrongin eri kokoonpanoijen solistina.[3] Hän teki Armstrongin yhtyeen kanssa myös kiertueita. Spivey esiintyi New Yorkissa myös musiikkirevyissä. Näistä merkittävin oli "Hellzapoppin' Revue".[2]

Spiveyn ura alkoi hiipua 1940-luvulla. 1950-luvulla Spivey oli jo kokonaan vetäytynyt pois esiintymislavoilta. Hän lauloi enää kirkkokuorossa kotinsa liepeillä Brooklynissa sijainneessa kirkossa.[2] Hän keskittyi oman levy-yhtiönsä (Spivey Records) johtamiseen.[3] Spivey Records julkaisi 1962 levyn, jossa Spivey lauloi Bob Dylanin säestämänä.[3] Levytys saavutti jonkin verran suosiota. 1960-luvun puolivälissä varhainen bluesmusiikki tuli uudelleen muotiin.[3] Spivey aloittikin uudelleen esiintymisen. Hän kiersi 1960-luvulta lähtien useilla eri blues- ja folk-musiikin festivaaleilla.[3] Sen ohessa hän lauloi New Yorkin yökerhoissa.[3] Hän jatkoi esiintymistä ja levyttämistä elämänsä loppuun asti.

Vuonna 1970 Spivey sai BMI Commendation of Excellence -palkinnon musiikin tuottajien yhdistykseltä tunnustuksena pitkäaikaisesta toiminnastaan levy-yhtiössään sekä muista ansioistaan musiikkielämässä.[3] Eräs hänen viimeisiä merkittäviä esiintymisiään oli Ann Arborin blues- ja jazzmusiikin festivaaleilla 1973, jolloin hän esiintyi Roosevelt Sykesin kanssa.[3]

1976 Spivey joutui Beekman Downtownin sairaalaan sisäisen verenvuodon takia.[3] Hän ei enää toipunut siitä, vaan kuoli sairaalassa 3. lokakuuta 1976. Hänet haudattiin Hempsteadiin, New Yorkiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Red Hot Musicians Redhotjazz.com:issa (englanniksi) Viitattu 28.1.2013
  2. a b c d e f g h i j Victoria Spiveyn elämä ja levytykset Redhotjazz.com:issa (englanniksi) Viitattu 28.1.2013
  3. a b c d e f g h i j k l m n Victoria Spiveyn elämäkerta Skelly, Richard Allmusic.com (englanniksi) Viitattu 28.1.2013