Victor Gerhardi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Victor Gerhardi (22. tammikuuta 1893 Pietari, Venäjä[1]4. tammikuuta 1958 Hythe, Englanti) oli englantilainen insinööri ja kilparatsastaja.[2]

Insinööri Gerhardi työskenteli Manchesterissa Jersey & Co. Ltd:ssä, ja vuonna 1920 hän tuli Suomeen yrityksen tytäryhtiön johtajaksi. Oltuaan Suomessa lähes 30 vuotta hän muutti joksikin aikaa yrityksen edustajaksi Tukholmaan ja palasi sen jälkeen Englantiin työskentelemään yrityksen pääkonttoriin Lontooseen.[2]

Gerhardi oli omistautunut ratsastusurheilun harrastaja. Hän kilpaili aktiivisesti ja osallistui muun muuassa Suomen Kenttäratsastusseuran hallinnollisiin tehtäviin. Gerhardi järjesti myös merkittäviä kilpailupalkintoja sekä suorina lahjoituksina että kansainvälisten kontaktiensa kautta.[2]

Gerhardi kilpaili este- ja kouluratsastuksessa sekä laukkakilpailuissa. Hänen menestyneitä kilpahevosiaan olivat muun muassa Lady Sprig, Black Prince, Paradox ja Desert Guide.[2] Gerhardi palkittiin vuonna 1934, ensimmäisten palkittavien joukossa Suomen Ratsastajainliiton kultaisella ratsastajamerkillä. Merkkejä myönnettiin suoritettujen kokeiden ja aikaisempien kilpailusaavutusten perusteella.[3]

Victor Gerhardi avioitui Helsingissä vuonna 1936 Joan Burburyn (o.s. Storm) kanssa.[4] Myös Joan Burbury tunnettiin kilparatsastajana.[5] Englantiin paluun jälkeen Gerhardi jatkoi yhteydenpitoa suomalaisiin ystäviinsä. Hän menehtyi kotonaan Hythessä tammikuussa 1958.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Insinööri Victor Gerhardi 60-vuotias. Helsingin Sanomat, 22.1.1953.
  2. a b c d e Lavonius, Henrik: In Memoriam – Victor Gerhardi. Suomen Ratsastajainliiton kalenteri, 1958, nro 2, s. 2–3. SRL. (ruotsiksi)
  3. Suomen Ratsastajamerkki. Uusi Suomi, 13.2.1934, nro 42, s. 11. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 25.7.2023.
  4. Päivästä päivään. Helsingin Sanomat, 8.4.1936, nro 96, s. 6. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 25.7.2023.
  5. Huippujännitystä Grand Nationalissa. Helsingin Sanomat, 16.9.1935, nro 249, s. 7. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 25.7.2023.