Vesiviskuri
Vesiviskuri on höyryveturien vedentäyttölaite.
Yleisin käytössä ollut ja oleva vesiviskurityyppi on suoraan vesijohtoverkkoon liitetty.
Rakenne on mahdollisimman yksinkertainen: se käsittää pystysuoran noin neljä metriä korkean noin 15–20 senttimetriä paksun nousuputken, jonka juuressa on käyttöhana. Putken yläpäästä alkaa noin puolentoista metrin pituinen kääntyvä vaakaosa, jonka päässä on alaspäin suuntautuva putki, jonka päässä on kumiletkun pätkä. Leveäraiteiden viskurit ovat korkeampia kuin kapearaiteiden suuremman veturikoon johdosta; tämän vuoksi moniin niistä liittyy erillinen tukirakenne pysty- ja vaakaputkien välisessä kulmassa. Joidenkin viskurien kärjessä oli opastinlyhty, joka näytti valkoista valoa silloin kun putki oli sivussa ja punaista sen ollessa täyttöasennossa.
.
Veturi ajetaan viskurin viereen niin että pystyputki osuu oikealle kohdalle; nyt lämmittäjä kääntää yläputken niin että kumiletku osuu vedentäyttöaukkoon ja hanat avataan.
Veden virratessa säiliöön lisätään kattilakiven estokemikaali.
Höyryveturien aika jätti Suomeen runsaasti viskureita; mm. Helsingin satamaradan muistomerkkinä on Katajanokalla oleva viskuri. Omalla vesitornilla varustettuja viskureita on säilynyt mm. Loimaan rautatieasemalla.
Jokioisten museorautatiellä on kolme aktiivikäytössä olevaa viskuria, Jokioisten, Humppilan ja Minkiön asemilla. Kovjoen museorautatiellä on yksi viskuri.
Nostalgialiikenteen aikakauden alettua ovat monet pitkään kuivillaan seisseet viskurit palautettu aktiivikäyttöön. Joitakin on välivuosina käytetty myös sorakuormien kasteluun.
Lähde [muokkaa]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Jokioisten museorautatien varikkomestarin luennot
- Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito
- Jarmo Oksanen: Opastimet, artikkelisarja Resiina-lehdissä 3/2005–3/2006
