Vesitalous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vesitalous on vesivaroihin tai niiden käyttöön kohdistuvaa tutkimusta, tekniikkaa ja suunnittelua. Vesitaloudellinen tutkimus perustuu hydrologiseen, maantieteelliseen ja muuhun luonnontieteelliseen sekä ihmistieteelliseen tutkimukseen. Vesitalous on tekniikkaa siinä mielessä, että vesivarojen käyttöönottoon liittyy teknisiä suunnitelmia, jotka ohjaavat vesirakentamista ja rakenteiden käyttöä. Vesitaloudelliseen suunnitteluun liittyy monia laillisuuteen, hyötyjen ja haittojen arviointiin jne kuuluvia asioita ja se voi käyttää matemaattisia, tietoteknisiä, vuorovaikutteisia ja muita menetelmiä.

Vesitaloutta voidaan tarkastella joko paikallisesta, kansallisesta tai globaalista näkökulmasta. Maailmanlaajuista vesitaloutta tarkasteltaessa puhutaan myös globaalivesitaloudesta.[1] Vesivarojen niukkuus ja haavoittuvuus sekä niiden epätasainen jakautuminen ovat globaali ongelma, jonka merkityksen arvioidaan korostuvan tulevaisuudessa.[2] Vesivarojen hyvä hoito ja kestävän kehityksen mukainen hyödyntäminen ovat siten globaalivesitalouden keskeisiä kysymyksiä, joilla on paitsi taloudellinen ja yhteiskunnallinen myös turvallisuuspoliittinen ulottuvuus.[3] Oikeus riittävään puhtaan veden saantiin katsotaan yleisesti perusoikeudeksi ja välttämättömäksi edellytykseksi muiden ihmisoikeuksien toteutumiselle.[4] Vesivarojen määrä ja laatu ovat myös merkittäviä globaaleja ympäristökysymyksiä.[2] World Water Council ja Britannian Centre for Ecology and Hydrology ovat kehittäneet kansainvälisen vesiköyhyysindeksin, jonka perusteella Suomi on arvioitu vesitaloudeltaan maailman rikkaimmaksi maaksi. Indeksin laskuperusteissa on otettu huomioon vesivarojen määrä, vesihuollon kattavuus, veden käyttö kotitalouksissa, teollisuudessa ja maataloudessa, ympäristöasiat sekä vesihuollon sosio-ekonomiset näkökohdat.[5]

Vesitaloutta tutkitaan ja opetetaan Suomessa muun muassa Aalto-yliopistossa ja Oulun yliopistossa. Vesitaloudellista suunnittelua tekevät Suomessa muun muassa Suomen ympäristökeskus ja monet insinööritoimistot. Alan keskeinen suomalainen kausijulkaisu on Vesitalous, joka on ilmestynyt vuodesta 1960 lähtien.[6]

Termin muu käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Vesitalous"-sanaa on Suomessa käytetty myös puhtaan luonnontieteellisessä merkityksessä, esim. "suon vesitalous" tai "puun vesitalous", jolloin on tarkoitettu veden luonnollista tai biologista kiertoa kohteessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]