Vehnäterrieri
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Vehnäterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Irlanti |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 5 258[1] |
| Rodun syntyaika | n. 1800 |
| Alkuperäinen käyttö | yleiskoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | Irish Soft-Coated Wheaten Terrier, brocaire buí, terrier irlandais à poil doux, Irischer Soft Coated Wheaten Terrier, iiri pehmekarvaline nisuterjer, vehnä, vehnis |
| FCI-luokitus |
ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #40 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 16–19 kg |
| Säkäkorkeus | 45–50 cm |
| Väritys | vaaleasta vehnästä kullanpunaiseen |
Vehnäterrieri (iiriksi brocaire buí, engl. Irish Soft-Coated Wheaten Terrier) on irlantilainen, suurehko terrierirotu. Luonteeltaan vehnäterrieri on tarmokas ja sosiaalinen. Vehnäterrieri sopii hyvin seura- tai harrastuskoiraksi. Alun perin vehnäterrieri toimi monipuolisena maatilojen työkoirana.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehnäterrieri on voimakasrakenteinen, kestävä, vankka ja korkeajalkainen terrieri. Säkäkorkeus on 45–55 senttimetriä ja paino noin 14–20 kilogrammaa. Vehnäterrierejä on vaaleasta vehnänväristä aina kullanpunaiseen vivahteeseen. Aikuisessa koirassa ei saa olla mustaa rungossa, eikä se saa olla kokonaan valkoinen. Vehnäterrierit ovat syntyessään tummia, ja niillä on yleensä tumma tai musta naamio. Väri puhdistuu koiran kasvaessa aikuiseksi. Vehnäterrierin kirsu on musta.
Vehnäterrierin turkki on silkkinen ja pehmeä: karva laskeutuu laineikkaasti koiran kylkiä ja jalkoja pitkin alas. Turkki ei ole kuitenkaan pystyssä, kuten esimerkiksi villakoirilla. Pennun ja nuoren koiran karvanlaatu on erilainen ja muuttuu useita kertoja aikuisikään mennessä.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehnäterrierit ovat omistajaansa kiintyviä, uskollisia. Vehnäterrieri pysyy kunnossa normaalilla, monipuolisella ruualla ja riittävällä liikunnalla. Rotu on hyvin tarmokas eikä sovi pelkäksi kotikoiraksi, vaan tarvitsee paljon virikkeitä ja tekemistä pysyäkseen terveenä. Vehnäterriereiden kanssa voi harrastaa esimerkiksi tokoa, mistä ne yleensä nauttivat.
Hannes Lohen käyttäytymistutkimuksen alustavien tulosten mukaan 39 % suomalaisista vehnäterriereistä on ääniarkoja, 20 % alusta- ja paikka-arkoja, 13 % arkoja, 13 % eroahdistuneita, 12 % yliaktiivisia-impulsiivisia, 9 % pakko-oireisia ja 1 % aggressiivisia. Tutkimukseen osallistui 254 vehnäterrieriä ja vuonna 2015 julkaistut alustavat tulokset saattavat muuttua vastausmäärien kasvaessa.[2][3]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehnäterrierin turkki vaatii paljon hoitoa pysyäkseen kunnossa. Varsinkin nuoren vehnäterrierin turkkia on kammattava päivittäin, koska se menee hyvin helposti takkuun. Oikein hoidettuna vehnäterriereillä ei ole karvanlähtöä, mutta karvaa irtoaa kammatessa ja pesukertojen yhteydessä. Vehnäterrieri kuuluu trimmattaviin koirarotuihin. Trimmaus tehdään leikkaamalla 2–4 kertaa vuodessa. Vehnäterrieriä ei ole pakko trimmata.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 27.8.2017)
- ↑ Käyttäytymisprofiileja roduille – alustavia tuloksia Koirangeenit.fi. 21.12.2015. Lohen tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto. Viitattu 8.1.2016.
- ↑ Alustavia tuloksia käyttäytymiskyselystä - Lohen tutkimusryhmä/Helsingin yliopisto www.koirangeenit.fi. Viitattu 8.1.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vehnäterrieri Koirat.comissa
- Kerry- ja vehnäterrierikerho ry (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vehnäterrierien keskustelupalsta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)