Varhaislatina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapis niger on vanhimpia tunnettuja latinankielisiä piirtokirjoituksia. Se kirjoitettiin niin, että ensimmäinen rivi kirjoitettiin oikealta vasemmalle, toinen vasemmalta oikealle, kolmas oikealta vasemmalle ja niin edelleen.

Varhaislatina tai arkaainen latina tarkoittaa latinaa ennen klassista aikakautta eli kaikkea latinaa ennen vuotta 75 eaa.

Fonologisia erityispiirteitä varhaislatinassa ovat toisen deklinaation päätteet -os ja -om (klassisessa latinassa ne ovat -us ja -um) sekä sellaisten diftongien olemassaolo kuten oi ja ei (klassisen latinan aikaan ne olivat kehittyneet muotoihin ū tai oe ja ī). Tämä lisäksi kirjain C edusti sekä C- että G-äänteitä. Monissa tapauksissa klassinen latina muutti intervokaalin /s/:n /r/:ksi, mikä tunnetaan rhotasismina. Rhotasismilla oli vaikutusta deklinaatioihin: varhaislatinan honos, honoris on klassisessa latinassa honor, honoris ("kunnia").


Kieli- ja muoto-oppi (erot klassiseen latinaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen deklinaatio (a)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen eli a-deklinaation substantiivit päättyvät yleensä a-kirjaimeen, ja ne ovat feminiinejä.

puella, –aī
tyttö f.
yksikkö monikko
nominatiivi puella puellai
akkusatiivi puellam puellā
genetiivi puellās/-es/-ai puellōm/ -āsom
datiivi puellai puellaīs/-eīs/ -abos
ablatiivi puellād puellaīs/-eīs/ -abos
vokatiivi puella puellai
lokatiivi puellā puellaīs/-eīs

Toinen deklinaatio (o)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen eli o-deklinaation substantiivit ovat yleensä joko maskuliineja tai neutreja.

campos, –oī
kenttä, tasanko m.
saxom, –oī
kivi(paasi) n.
yksikkö monikko yksikkö monikko
nominatiivi campos campoī saxom saxa
akkusatiivi campom campōs saxom saxa
genetiivi campoī campōm/ -ōsom saxoī saxōm/ -ōsom
datiivi campoī campoīs saxoī saxoīs
ablatiivi campōd campoīs saxōd saxoīs/ -oes
vokatiivi campe campoī saxe saxoī
lokatiivi campō campoīs saxō saxoīs/ -oes

Huomattakoon, että genetiivin monikolla on kaksi eri päätettä: vanhempi -ōm, joka vastaa muinaiskreikan -ōn-päätettä, ja myöhäisempi varhaislatinan muoto -ōsom. Koska rhotasismin takia varhaislatinan /r/ ja /s/ olivat usein keskenään vaihdettavia, muoto -ōsom kehittyi klassiseen latinaan muotoon -ōrum.

Kolmas deklinaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmanteen deklinaatioon kuuluu kaikennäköisiä ja -sukuisia substantiiveja.

regs –es
kuningas m.
yksikkö monikko
nominatiivi regs reges
akkusatiivi regem reges
genetiivi regis regōm
datiivi regei regebos
ablatiivi regeid regebos
vokatiivi regs reges
lokatiivi regei regebos

Se, miksi nominatiivimuoto regs ei ole muodossa rex, havainnollistaa hyvin erästä varhaislatinan ominaisuutta: kirjainta X käytettiin harvoin edustamaan äänteitä /ks/ tai /gs/. Niinpä sanat kirjoitettiin muotoihin 'ks', 'cs' tai jopa 'xs'.

Persoonapronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonapronomineja on löydetty paljon varhaislatinan piirtokirjoituksista, mikä on mielenkiintoista koska klassisessa latinassa niitä käytetään hyvin harvoin. Kaikissa persoonissa yksikön akkusatiivi ja ablatiivi ovat samannäköiset.

ego, minä tu, sinä suī, hän itse
yksikkö
nominatiivi ego tu -
akkusatiivi mēd tēd sēd
genetiivi mis tis sei
datiivi mihei, mehei tibei sibei
ablatiivi mēd tēd sēd
monikko
nominatiivi nōs vōs -
akkusatiivi nōs vōs sēd
genetiivi nostrōm, -ōrum, -i vostrōm, -ōrum, -i sei
datiivi nōbeis, nis vōbeis sibei
ablatiivi nōbeis, nis nōbeis sēd

Relatiivipronomini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaislatinassa relatiivipronomini on yleinen, varsinkin piirtokirjoituksissa. Valitettavasti sen muoto on hyvin vaihteleva.

queī, quaī, quod joka, mikä
maskuliini feminiini neutri
yksikkö
nominatiivi queī quaī quod
akkusatiivi quem quam quod
genetiivi quoius, quoios quoia quoium, quoiom
datiivi quoī, queī, quoieī, queī
ablatiivi quī, quōd quād quōd
monikko
nominatiivi ques, queis quaī qua
akkusatiivi quōs quās quōs
genetiivi quōm, quōrom quōm, quārom quōm, quōrom
datiivi queis, quīs
ablatiivi queis, quīs

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Preesens ja perfekti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaislatinan verbien muodoista ja muoto-opista ei ole paljoa todisteita, ja piirtokirjoituksissa esiintyvissä muodoissa on paljon ristiriitoja. Siksi alla luetellut muodot on luotu piirtokirjoitusten ja muiden indoeurooppalaisten kielten kuten muinaiskreikan, oskin, umbrin ja muiden itaalisten kielten murteiden perusteella.

indikatiivin preesens: esse indikatiivin preesens: facere
vanha klassinen vanha klassinen
yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko
ensimmäinen persoona som, esom somos, sumos sum sumus fac(e/ī)o fac(e)imos facio facīmus
toinen persoona es esteīs es estis fac(e/ī)s fac(e/ī)teis facis facitis
kolmas persoona est sont est sunt fac(e/ī)d/-(e/i)t fac(e/ī)ont facit faciunt
indikatiivin perfekti: esse indikatiivin perfekti: facere
vanha klassinen vanha klassinen
yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko
ensimmäinen persoona fuei fuemos fui fuimus (fe)fecei (fe)fecemos feci fecīmus
toinen persoona fuistei fuisteīs fuisti fuistis (fe)fecistei (fe)fecisteis fecisti fecistis
kolmas persoona fued/fuit fueront/-erom fuit fuerunt (fe)feced/-et (fe)feceront/-erom fecit fecerunt

On mielenkiintoista, että monet varhaislatinan muodot muistuttavat enemmän nykyespanjan kuin klassisen latinan muotoja. Tosiasiassa tämä on vain sattumaa, eikä nykyespanjan ja varhaislatinan muodoilla ole juuri tekemistä keskenään. Esimerkiksi espanjan somos tulee klassisen latinan sanasta sumus, koska latinan lyhyt u kehittyi espanjan o:ksi. Samoin latinan lyhyt i muuttui e:ksi antaen espanjaan muodon fue (latinassa fuit).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Old Latin