Varhaislatina

Wikipedia

Lapis niger on yksi vanhimmisa tunnetuista latinankielisistä piirtokirjoituksista. Se kirjoitettiin niin, että ensimmäinen rivi kirjoitettiin oikealta vasemmalle, toinen vasemmalta oikealle, kolmas oikealta vasemmalle ja niin edelleen.

Varhaislatina tai arkaainen latina tarkoittaa latinaa ennen klassista aikakautta eli kaikkea latinaa ennen vuotta 75 eaa.

Fonologisia erityispiirteitä varhaislatinassa ovat toisen deklinaation päätteet -os ja -om (klassisessa latinassa ne ovat -us ja -um) sekä sellaisten diftongien olemassaolo kuten oi ja ei (klassisen latinan aikaan ne olivat kehittyneet muotoihin ū tai oe ja ī). Tämä lisäksi kirjain C edusti sekä C että G äänteitä. Monissa tapauksissa klassinen latina muutti intervokaalin /s/:n /r/:ksi, mikä tunnetaan rhotasismina. Rhotasismilla oli vaikutusta deklinaatioihin: varhaislatinan honos, honoris on klassisessa latinassa honor, honoris ("kunnia").

[muokkaa] Kieli- ja muoto-oppo (erot klassiseen latinaan)

[muokkaa] Susbstantiivit

[muokkaa] Ensimmäinen deklinaatio (a)

Ensimmäisen eli a-deklinaation substantiivit päättyvät yleensä a-kirjaimeen ja ovat feminiinejä.

[muokkaa] Toinen deklinaatio (o)

Toisen eli o-deklinaation substantiivit ovat yleensä joko maskuliinejä tai neutreja.

Huomattakoon, että genetiivin monikolla on kaksi eri päätettä: vanhempi -ōm, joka vastaa muinaiskreikan -ōn-päätettä, ja myöhäisempi varhaislatinan muoto -ōsom. Johtuen siitä seikasta, että rhotasismin takia varhaislatinan /r/ ja /s/ olivat usein keskenään vaihdettaiva, muoto -ōsom kehittyi klassiseen latinaan muotoon -ōrum.

[muokkaa] Kolmas deklinaatio

Kolmanteen deklinaatioon kuuluu kaikennäköisiä ja -sukuisia substantiiveja.

Se, miksi nominatiivimuoto regs ei ole muodossa rex, havainnollistaa hyvin erästä varhaislatinan ominaisuutta; kirjainta X käytettiin harvoin edustamaan äänteitä /ks/ tai /gs/. Niinpä sanat kirjoitettiin muotoihin 'ks', 'cs' tai jopa 'xs'.

[muokkaa] Persoonapronominit

Persoonapronomineja on löydetty paljon varhaislatinan piirtokirjoituksista, mikä on mielenkiintoista, koska klassinen latina ei käytä niitä kuin hyvin harvoin. On huomioimisen harvosita, että kaikissa persoonissa yksikön akkusatiivi ja ablatiivi ovat samannäköisiä.

[muokkaa] Relatiivipronomini

Varhaislatinassa relatiivipronomini on yleinen ilmiö, varsinkin piirtokirjoituksissa. Valitettavasti niiden muodot ovat hyvin vaihtelevia.

[muokkaa] Verbit

[muokkaa] Preesens ja perfekti

Varhaislatinan verbien muodosita ja muoto-opista ei ole paljoa todisteita, ja piirtokirjoituksissa esiintyvissä muodoissa on paljon ristiriitoja. Siksi alla luetellut muodot ovat luotu piirtokirjoitusten ja muiden indoeurooppalaisten kielten kuten muinaiskreikan, oskin umbrin ja muiden itaalisten kielten murteiden perusteella.

On mielenkiintoista, että monet varhaislatinan muodot muistuttavat enemmän nykyespanjan kuin klassinen latinan muotoja. Tosiasiassa tämä on vain sattumaa, eikä nykyespanjan ja varhaislatinan muodoilla ole mitään tekemistä keskenään. Esimerkiksi espanjan somos tulee klassisen latinan sanasta sumus, koska latinan lyhyt u kehittyi espanjan o:ksi. Samoin latinan lyhyt i muuttui e:ksi antaen espanjaan muodon fue (latinassa fuit).

[muokkaa] Katso myös

• Latinan historia

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty vieraskielisen Wikipedian artikkelista, ja siitä puuttuvat lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.