Valtiontulot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtiontulot
Πόροι ἢ Περὶ προσόδων
Alkuperäisteos
Kirjailija Ksenofon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre taloustiede
Julkaistu n. 355–352 eaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Valtiontulot[1] eli Varoista[2] (m.kreik. Πόροι ἢ Περὶ προσόδων, Poroi ē Peri prosodōn; lat. De vectigalibus) on Ksenofonin kirjoittama teos, joka käsittelee Ateenan kaupunkivaltion tuloja ja niiden lisäämistä kaupunkia 300-luvulla eaa. kohdanneiden taloudellisten ongelmien aikana.[3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofon kirjoitti teoksen Valtiontulot noin vuonna 355–352 eaa., toisin sanoen pian sen jälkeen kun Ateena oli hävinnyt vuosien 357–355 eaa. ensimmäisen liittolaissodan omia liittolaisiaan vastaan. Sodan seurauksena Ateena oli menettänyt toisen Ateenan liiton, millä oli ollut myös merkittäviä taloudellisia seuraamuksia. Teoksessa Ksenofon esittää uudistusohjelmaa, jolla valtiontalouden tila voitaisiin jälleen korjata.[1][3][4]

Valtiontulojen uskotaan olevan Ksenofonin viimeinen teos. On jopa ehdotettu, että hän olisi kuollut vain muutama kuukausi sen kirjoittamisen jälkeen.[5] Teos on toinen Ksenofonin kahdesta taloutta käsittelevästä teoksesta Talouden taidon ohella. Siinä missä Talouden taito käsitteli kotitaloutta, Valtiontulot käsittelee kaupunkivaltion taloutta. Aiheensa puolesta teos on ainutlaatuinen antiikin säilyneen kirjallisuuden joukossa.[5][4]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofonin teos pyrkii esittämään, kuinka Ateenan kaupungin tuloja voitaisiin parantaa.[6] Hän korostaa paljon rauhan merkitystä, ja ottaa Ateenan aikaisemmin harjoittamaa imperialismia vastustavan kannan: rauha tuo kaupunkivaltiolle paremmin tuloja kuin muiden valtioiden alistaminen.[3] Samalla Ksenofon käsittelee muun muassa metoikkien eli kaupungissa asuneiden ulkomaalaisten lukumäärän lisäämistä sekä näiden olojen parantamista, mikä lopulta toisi kaupungille lisää tuloja ja houkuttelisi lisää ulkomaalaisia. Ksenofon ehdottaa myös, että kaupungin tulisi pitää huoli siitä, että sen satamiin tulevat kauppiaat voisivat halutessaan viedä maksun hopeana, ei pelkästään vaihtokaupassa saatuna tavarana, niin kuin asia oli monissa muissa satamissa. Tästä Ksenofon etenee siihen, kuinka Ateenan hopeakaivosten parempi hoito toisi kaupungille lisää tuloja. Osa lisääntyneistä tuloista voitaisiin näin käyttää köyhempien kansalaisten hyväksi ja muihin käyttötarkoituksiin, sen sijaan että vaadittaisiin veroja liittolaisilta ja alamaiskaupungeilta.[6] Tyyliltään teosta on luonnehdittu retoriseksi, sillä se hyödyntää puhetaidon oppeja.[5] Teksti jaetaan nykyisin kuuteen lukuun.

Luku 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofon aloittaa teoksensa toteamalla, että kaupungin valtiomuoto heijastelee sen johtavien valtiomiesten luonnetta. Ateena on kuitenkin ollut epäoikeudenmukainen muita kaupunkeja kohtaan imperialisminsa aikana, sillä se on joutunut käyttämään muita kaupunkeja hyväksi ruokkiakseen omaa väestöään.[3] Parempi olisi, jos kaupunki voisi saada tulonsa omalta maaperältään. Tämän jälkeen Ksenofon luettelee Ateenan luontaisia ominaisuuksia, jotka mahdollistaisivat sille riittävät tulot. Näihin lukeutuvat muun muassa luonnonvarat, kuten marmori ja hopea; sekä leuto ilmasto ja pitkä kasvukausi, jotka ovat edullisia maanviljelyn kannalta, ja mahdollistavat sellaistenkin kasvien viljelyn, jotka eivät kasva muualla. Ksenofon huomauttaa myös, että Ateenan sijainti on keskeinen paitsi Kreikassa myös koko maailmassa. Kaupunki on kuin saarella, sillä meri ympäröi sitä monelta taholta, mutta toisaalta sillä on maayhteys. Näin sen sijainti on edullinen sekä maitse että meritse käydyn kaupan kannalta. Toisaalta kaupunki on varsin turvassa barbaarien hyökkäyksiltä.[7]

Luku 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa luvussa Ksenofon ehdottaa, että Ateenan tulisi lisätä metoikkien määrää tulojen lisäämiseksi. Ksenofon pitää metoikkeja keskeisenä tulojen lähteenä, koska heillä oli velvollisuus maksaa Ateenalle veroja. Ksenofon ehdottaa ulkomaalaisten kannustamista vähentämällä näiden velvollisuuksia kaupunkia kohtaan. Erityisesti Ksenofon nostaa esille sen, että metoikkien velvollisuutta osallistua sotilaina kaupungin armeijaan kevennettäisiin. Tämä vähentäisi summaa, joka kaupungin tulee maksaa näille palkkana asepalveluksesta, mutta pitäisi metoikkien kaupungille maksamat tulot, samalla kun armeija koostuisi pelkästään kansalaisista. Ksenofon ehdottaa myös, että metoikeille annettaisiin oikeus toimia ratsuväessä sekä omistaa maata Ateenan muurien sisäpuolella.[8]

Luku 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa kolme Ksenofon nostaa esille syyt, joiden perusteella Ateena voisi olla suuri kaupallinen keskus, mikä lisäisi kaupungin tuloja tuonnista, myynnistä, vuokrista ja tulleista. Hän katsoo, että kaupankäynti Ateenan kautta olisi kauppiaille kaikkein turvallisinta, erityisesti siksi, että Ateenan raha on jo laajalti käytössä eri puolilla Kreikkaa. Ksenofon ehdottaa, että Ateenassa käytävään kauppaan voitaisiin kannustaa tekemällä markkinat oikeudenmukaisemmiksi sovittelemalla siihen liittyviä riitoja, sekä varaamalla teattereiden eturivit kauppiaille. Hän katsoo, että tällaiset muutokset olisivat suhteellisen halpoja suhteessa niiden tuomaan taloudelliseen hyötyyn. Ksenofon ehdottaa myös julkisesti omistetun kauppalaivaston hankkimista kaupungille, jotta laivoja voitaisiin vuokrata kauppiaille.[9]

Luku 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa neljä Ksenofon käsittelee Ateenan hopeakaivoksia ja niissä työskenteleviä orjia. Hän katsoo, että hopealle on loputon kysyntä, ja että kaivosten tuotto lisääntyisi paremmalla hoidolla. Hän ehdottaa kaivajien määrän kasvattamista, sillä se lisäisi suoraan tuottoja, päin vastoin kuin työntekijämäärän lisääminen maatalouteen. Ksenofon ehdottaa myös kaivostoiminnan avaamista kansalaisten lisäksi myös ulkomaalaisille, sekä sitä, että kaupungin tulisi hankkia julkisesti omistettuja orjia, joita vuokrattaisiin kaivosyrittäjille.[10]

Luku 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa viisi Ksenofon nostaa esille rauhan merkityksen, jotta kaupungin talous voisi kukoistaa. Hän ehdottaa eräänlaisen rauhaa valvovan toimielimen perustamista. Se lisäisi kaupungin houkuttavuutta muualta tuleville vieraille. Ksenofon sanoo, että rauhassa oleva Ateena olisi kaikkein houkuttelevin kaupunki kaikenlaisille vierailijoille, eikä sen siksi tulisi yrittää hallita muita kaupunkivaltioita voimalla. Ksenofon arvelee, että Ateena saisi muiden Kreikan kaupunkien tuen, jos se haluaisi toimia rauhan turvaajana. Ksenofon myöntää, ettei hän tiedä varmuudella, onko rauha todella sotaa tuottoisampi, mutta että aikaisemmista kokemuksista voidaan havaita, että rauha oli tuonut enemmän rahaa valtion kassaan, siinä missä sota oli vienyt rahaa kassasta.[11]

Luku 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa kuusi Ksenofon päättää tutkielmansa muistuttamalla niistä hyödyistä, joita esitetyt muutokset toisivat Ateenalle. Hän nostaa esille ne hienot juhlat, joita lisääntyneillä tuloilla voitaisiin järjestää, sekä lisääntyneen turvallisuuden ja kansalaisten elämänlaadun. Ksenofon kuitenkin kehottaa ateenalaisia lähettämään lähettiläät Dodonan ja Delfoin oraakkelien luokse kysymään, olisiko tämä se tie, jota Ateenan tulisi kulkea. Hän päättää tutkielmansa sanomalla, että jumalten siunauksella Ateenan toimet vaikuttaisivat myönteisesti, ja kaupunki tulisi jälleen vauraaksi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Linkomies, Edwin: ”Ksenofonin elämä ja teokset”. Teoksessa Ksenofon: Kyyroksen sotaretki, s. v–xvi. (Anabasis.) Suomentanut ja selittävällä hakemistolla varustanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. 2. painos (1. painos 1960 Antiikin klassikot -sarjassa). Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22668-8.
  2. ↑ Tervahauta, Ulla: ”Johdanto”. Teoksessa Ksenofon: Talouden taito, s. 15. (Oikonomikos.) Suomentanut Ulla Tervahauta. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-120-3.
  3. ↑ a b c d Too, Yun Lee: Xenophon’s Other Voice: Irony as Social Criticism in the 4th Century BCE, s. 105–. Bloomsbury Publishing, 2021. ISBN 9781350250550. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b c Serra, Antonio; Reinert, Sophus A. (toim.): A Short Treatise on the Wealth and Poverty of Nations (1613), s. 29. Anthem Other Canon series. Economic ideas that built Europe. Anthem Press, 2011. ISBN 9780857289735. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b c Lu, Houliang: Xenophon’s Theory of Moral Education, s. 155–157. Cambridge Scholars Publishing, 2014. ISBN 9781443871396. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b Smith, William: ”Xenophon (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ Ksenofon: Valtiontulot 1.1–8.
  8. ↑ Ksenofon: Valtiontulot 2.1–7.
  9. ↑ Ksenofon: Valtiontulot 3.1–14.
  10. ↑ Ksenofon: Valtiontulot 4.1–52.
  11. ↑ Ksenofon: Valtiontulot 5.1–13.
  12. ↑ Ksenofon: Valtiontulot 6.1–3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Xenophon: Ways and Means. Teoksessa Xenophon: Hiero. Agesilaus. Constitution of the Lacedaemonians. Ways and Means. Cavalry Commander. Art of Horsemanship. On Hunting. Constitution of the Athenians. Translated by E. C. Marchant, G. W. Bowersock. Loeb Classical Library 183. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1925. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valtiontulot&oldid=20543167”