Valeosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valeosto on poliisin käyttämä rikoksentorjuntamenetelmä ja pakkokeino, jonka käytöstä on säädetty pakkokeinolaissa. Valeostolla tarkoitetaan poliisin tekemää esineen, aineen, omaisuuden tai palvelun ostotarjousta tai ostoa, jonka tavoitteena on saada poliisin haltuun tai löytää todiste rikosasiassa, rikoksella saatu hyöty taikka esine, aine tai omaisuus, joka on rikoksella joltakulta viety tai jonka tuomioistuin voi julistaa menetetyksi taikka jonka avulla voidaan muuten saada selvitystä rikosasiassa. Muun kuin näyte-erän ostaminen edellyttää, että ostaminen on välttämätöntä valeoston toteuttamiseksi.[1]

Valeostoa käytetään kätkemisrikoksen, varkauden tai muun sellaisen rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.[2]. Valeostoa voidaan myös käyttää samankaltaisen rikoksen johdosta saadun hyödyn löytämiseksi tai takaisin saamiseksi[3].

Keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällikkö päättää valeostosta. Yksinomaan yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta tehtävästä valeostosta saa päättää myös tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies.[1]

Valeoston edellytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeosto saadaan tehdä, jos on syytä epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, taikka varkautta tai kätkemisrikosta ja on todennäköistä, että valeostolla saavutetaan jokin edellä mainittu tavoite.

Valeoston toteuttaja saa tehdä vain sellaista tiedonhankintaa, joka on välttämätöntä valeoston toteuttamiseksi. Valeosto on toteutettava siten, ettei se saa kohteena olevaa tai muuta henkilöä tekemään rikosta, jota hän ei muuten tekisi.

Valeosto asunnossa on sallittua vain, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivisella myötävaikutuksella. Kotietsinnästä säädetään erikseen.[1]

Valeoston tallentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa päättää, että valeostoa toteuttava poliisimies varustetaan kuuntelun ja katselun mahdollistavalla teknisellä laitteella, jos varustaminen on perusteltua hänen turvallisuutensa varmistamiseksi.

Kuuntelu ja katselu saadaan tallentaa. Tallenteet on hävitettävä heti sen jälkeen, kun niitä ei tarvita poliisimiehen turvaamiseen. Jos niitä on kuitenkin tarpeen säilyttää asiaan osallisen oikeusturvaan liittyvistä syistä, tallenteet saadaan säilyttää ja niitä saadaan käyttää tässä tarkoituksessa. Tällöin tallenteet on hävitettävä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pakkokeinolaki (806/2011) Säädökset alkuperäisinä. 22.7.2011. FINLEX. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 17.12.2013.
  2. Helminen-Lehtola-Virolainen: ”Uudentyyppiset rikoksentorjuntamenetelmät”, Esitutkinta ja pakkokeinot, s. 723. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0868-5.
  3. valeosto Laki24. Arkistoitu 27.4.2009. Viitattu 21.9.2009.