Valejalka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valejalka eli pseudopodi on uloke, joka työntyy solusta ja mahdollistaa solun liikkumisen. Valejalkoja on monilla yksisoluisilla kuten ameboilla sekä monisoluisten valkosoluilla (makrofagit ja neutrofiilit). Myös luusolut, eräät yksilönkehityksenaikaiset solut, fibroblastit ja syöpäsolut voivat vaeltaa.

Liike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valejalkojen toiminta perustuu solun tukirankaan kuuluvien aktiinifilamenttien käyttöön. Solukalvon alla sijaitsevat aktiinisäikeet rakentuvat siihen suuntaan, johon solun on tarkoitus ryömiä. Solukalvo venyy aktiinisäikeiden kasvaessa, ja syntyy uloke. Tämän ulokkeen solulima jäykistyy aktiiniin kiinnittyvien molekyylien (filamiini ja gelsoliini) vuoksi. Valejalan solukalvo kiinnittyy vaelluspintaan ja solun takapää supistuu myosiinin ja aktiinin vaikutuksesta, jolloin solu liukuu valejalan suuntaan.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valejalat voivat näyttää hyvin erilaisilta, vaikka kaikki valejalkatyypit koostuvatkin aktiinista ja osittain myös tubuliinista. Aktiinisäikeet ovat organisoituneet eri tavalla eri valejalkatyypeissä.

Lobopodit ovat lyhyitä ja pulleita valejalkoja, joita esiintyy esimerkiksi ameboilla.

Filopodit ovat kapeampia valejalkoja, joilla on terävämmät päät. Filopodien sisältö on lähinnä ektoplasmaa.

Retikulopodit ovat monimutkaisia useampien valejalkojen muodostamia epäsäännöllisiä verkkoja.

Aksopodit ovat neulamaisia valejalkoja, jotka koostuvat soluliman ympäröimästä tubuliinista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alberts, Johnson, Lewis, Raff, Roberts ja Walter. The Molecular Biology of the Cell (2002) 4. painos. Garland Science.
  • Tirri R. ym: Biologian sanakirja. 2001.