Uuno Hakola
Uuno Harald Hakola, vuoteen 1936 Skog (6. kesäkuuta 1909 Lestijärvi – 1. elokuuta 2002) oli suomalainen liikennöintialan yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai liikenneneuvoksen arvonimen.[1]
Hakolan vanhemmat olivat maanviljelijä, leipuri Erik Edvard Skog ja Vera Maria Östermark ja puoliso vuodesta 1937 opettaja Saima Siviä Viikari. Hakola kävi kansakoulun ja kaksi vuotta maamieskoulua. Henkilöautoliikenteen hän aloitti vuonna 1926 ja hankki ensimmäisen oman autonsa liikennöintikäyttöön vuonna 1929. Linja-autoliikennöitsijänä Hakola toimi vuodesta 1936, yhdessä serkkunsa Urho Lintisen kanssa. Talvisotaan ja jatkosotaan osallistunut Hakola aloitti vuonna 1945 kokonaan oman yrityksen, hankkien sille sekä linja-autokalustoa että liikennöintireittejä. Yritys harjoitti myös tilausajoja kotimaassa ja ulkomailla ja Hakola olikin perustamassa jo 1950-luvulla Suomen ensimmäisiä bussimatkailuun erkoistuneita matkatoimistoja. Hakolan yrityksestä kasvoi suurimpia Keski-Pohjanmaalla. Liikenneneuvoksen arvonimen vuonna 1969 saaneella Hakolalla oli myös useita luottamustehtäviä. Yrityksensä toimitusjohtajan tehtävästä hän siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1975. Hakola lahjoitti puolisoineen 1977–1978 alkupääoman Suomen Kulttuurirahastolle nimikkorahastoa varten.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Uuno Hakola Biografiasampo. Viitattu 30.5.2022.
- ↑ Suomen Kulttuurirahasto: Saima ja Uuno Hakolan rahasto. Liikkumaan on ihminen luotu. Viitattu 30.5.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Patriootin pitkällä tiellä, 2001, Aaro Marjakangas