Tymidiinikinaasi
Tymidiinikinaasi on transferaaseihin kuuluva entsyymi. Entsyymi katalysoi fosfaattiryhmän siirtoa ATP-molekyyliltä tymidiinille ja tuotteina muodostuu tymidiinimonofosfaattia ja ADP:tä. Tymidiinikinaasia esiintyy niin esi- kuin aitotumaisissa soluissa sekä eräissä viruksissa. Se on osa DNA:n synteesiä näissä eliöissä. Tymidiinikinaasin EC-numero on EC 2.7.1.21.[1][2]
Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tymidiinikinaasi on rakenteeltaan tyypillisesti dimeeri tai tetrameeri. Ihmisen entsyymi on tetrameeri ja yhden alayksikön molekyylimassa on noin 25 kDa. Entsyymi vaatii toimiakseen magnesiumioneja, jotka sitoutuvat ATP:hen. Rauta- ja mangaani-ionit voivat osittain korvata magnesiumionit.[1] Nisäkkäillä tymidiinikinaasista tavataan kaksi isoentsyymiä. Näistä TK 1 esiintyy solulimassa ja TK2 mitokondrioissa. TK1-isoentsyymin aktiivisuus riippuu solunkierron vaiheesta ja se on aktiivisimmillaan G1- ja S-vaiheissa. TK2:n aktiivisuus ei riipu solukierron vaiheesta. Tymidiinikinaasi kykenee fosforyloimaan myös eräitä muita yhdisteitä, jotka ovat rakenteeltaan samankaltaisia tymidiinin kanssa. Tymidiinitrifosfaatti on tymidiinikinaasin allosteerinen inhibiittori.[1][2][3][4]
Lääketieteellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tymidiinikinaasin isoentsyymin TK1:n aktiivisuus kasvaa eräissä taudeissa kuten lymfoomissa, myeloomissa, herpesinfektioiden yhteydessä sekä eräissä muissa sairauksissa. Tymidiinikinaasin aktiivisuutta voidaan käyttää lymfooma- ja myeloomatpotilaiden taudinkulun seurannassa.[3] Tymidiinikinaasi aktivoi eräitä viruslääkkeitä kuten asikloviiriä, famsikloviiriä ja valasikloviiriä ja nämä fosforyloidut johdannaiset estävät viruksen DNA-polymeraasin toimintaa[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c EC 2.7.1.21 - thymidine kinase Brenda. Viitattu 2.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 817. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Auvo Rauhala, Vappu Rantalaiho, Anders Almqvist & Mervi Putkonen: Seerumin tymidiinikinaasi lymfoomapotilaiden alku-selvittelyssä ja seurannassa. Duodecim, 1995, 111. vsk, nro 5, s. 428.
- ↑ Michael Lieberman, Allan D. Marks, Alisa Peet: Marks' basic medical biochemistry, s. 775. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781770224. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2017). (englanniksi)
- ↑ William F. Wright: Essentials of Clinical Infectious Diseases, s. 22. Demos Medical Publishing, 2013. ISBN 978-1936287918. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2017). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tymidiinikinaasi Wikimedia Commonsissa
