Työelämän laatu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työelämän laatu viittaa yleisimmin työntekijöiden kokemukseen työssä viihtymisestä. Hyvän työelämän laadun on todettu edistävän työpaikkojen tuottavuutta[1], kilpailukykyä, työmotivaatiota, työorganisaatioiden julkista kuvaa sekä palveluiden ja tuotteiden laatua.[2] Työelämän laatu on läheistä sukua työhyvinvointi -käsitteelle. Työelämän laadun näkökulma korostaa työn organisointia ja osallistumismahdollisuuksia tarjoavaa johtamistapaa, kun työhyvinvoinnin näkökulma on keskeisemmin sidoksissa terveyslähtökohtiin.[3]

Työ- ja elinkeinoministeriön vuosittain julkaisemassa työolobarometrissa työelämän laatu on määritelty neljän osa-alueen avulla: (2009)[4]

  • Tasapuolinen kohtelu
  • Voimavarat suhteessa vaatimustasoon
  • Kannustavuus, innovatiivisuus, luottamus
  • Työpaikan varmuus

Arvostetussa tutkimuksessaan Francis Green (2006)[5] määritteli työelämän laadun viiden indikaattorin avulla:

  • Osaamisen ja vaatimusten suhde
  • Vaikutusmahdollisuudet työhön
  • Palkka
  • Alhaiset riskit ja turvallisuus
  • Työn raskaus

Julkinen kehittämistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa työelämään liittyvät asiat ovat valtiovallan osalta pääsääntöisesti työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla. Työ- ja elinkeinoministeriössä on vuodesta 2008 lähtien toiminut työelämä- ja markkinaosaston alaisuudessa erityinen työelämän laatu –ryhmä jonka tehtävänä on koordinoida työelämän laadun kehittämistyötä. Vuodesta 2008 ryhmän vetämänä on toiminut työelämän laadun ja tuottavuuden kehittämisen TYLA -toimenpidehanke. Valtiovallan eri toimilla tähdätään työvoiman vähentyessä niin työurien pidentymiseen, kuin mahdollisimman hyvään tapaan yhdistää työn tekeminen sekä yksityiselämän ja arjen sujuvuus.

Työsuojeluun liittyvistä asioista Suomessa vastaa sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. Se ohjaa aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueita, valmistelee ja kehittää työsuojelun lainsäädäntöä sekä työsuojelupolitiikkaa ja huolehtii kansainvälisestä yhteistyöstä työsuojelun alalla. STM:n hallinnonalalla toimii työterveyslaitos jonka tehtäviin kuuluvat muun muassa työelämään liittyvä tutkimus- ja kehitystyö, tiedotustoiminta, koulutus sekä asiantuntijapalveluiden tarjonta.

Keskeisimmät suomalaiset työelämän laatua mittaavat tutkimukset ovat tilastokeskuksen tuottama työolotutkimus, työterveyslaitoksen toimittama työ ja terveys Suomessa -tutkimus sekä työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometri.

Ohjelmallisesti työelämää on kehitetty Suomessa 1990-luvun alkupuolelta asti. Kansallinen tuottavuusohjelma käynnistyi vuonna 1993, työelämän kehittämisohjelma Tyke vuonna 1996, kansallinen ikäohjelma vuonna 1998 ja työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelma vuonna 2000. Kaikki ohjelmat on sittemmin arvioitu ja niitä on pidetty onnistuneina. Suomi onkin saanut ohjelmien myötä osakseen kansainvälistä huomiota ja tunnustusta aktiivisuudestaan työelämän kehittämisessä.

Vuonna 2003 ohjelmat päätettiin koota uuden yhteisen sateenvarjon alle ja siten perustettiin Tykes -ohjelma joka toimi vuosina 2004-2009. Sen budjetti oli kokonaisuudessaan noin 87 miljoonaa euroa ja ohjelman projekteihin osallistui noin 250 000 työntekijää. Tämän jälkeen on vuodesta 2009 lähtien Tekesissä toiminut Tyke –rahoituspalvelu, joka myöntää rahoitusta työorganisaatioiden kehittämisprojekteihin.

Työelämän laatuun liittyvää aineistoa EU:ssa tuottaa Dublinissa sijaitseva Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alasoini, Tuomo & Heikkilä, Asko & Ramstad, Elise & Ylöstalo, Pekka: Määritä osoite! Raportteja 69. 2010. Helsinki: Tekes. Viitattu 13.8.2010.
  2. Työ- ja elinkeinoministeriö - työelämän laatu Viitattu 12.8.2010.
  3. Kalliola, Satu: Kuntien työelämän laadusta työhyvinvointiin ja takaisin Työpoliittinen aikakauskirja. 2/2008. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 18.8.2010.
  4. Ylöstalo, Pekka & Jukka, Pirkko: Työolobarometri 2009 Työ- ja elinkeinohallinnon julkaisuja 34/2010. 2010. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 12.8.2010.
  5. Green, Francis: Määritä osoite! 2006. Princeton, New Jersey: Princeton University Press. Viitattu 12.8.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset toimijat