Tuomenkehrääjäkoi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuomenkehrääjäkoi
Yponomeuta evonymella01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Aitoperhoset Ditrysia
Yläheimo: Kehrääjäkoimaiset Yponomeutoidea
Heimo: Kehrääjäkoit Yponomeutidae
Alaheimo: Yponomeutinae
Suku: Yponomeuta
Laji: evonymella
Kaksiosainen nimi
Yponomeuta evonymella
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Yponomeuta evonymellus
  • Yponomeuta padi
Katso myös
 Commons-logo.svg Tuomenkehrääjäkoi Commonsissa

Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymella) on perhonen, jonka toukat elävät tuomissa. Ne kehräävät tuomeen harsomaisen kudoksen, joka peittää lehtiä, oksia ja joskus koko puun. Toukat pystyvät syömään koko puun lehdettömäksi. Tästä puu selviytyy kuitenkin yleensä hyvin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisella perhosella on puhtaan valkoiset etusiivet joissa on siiven suuntaisesti viisi epäsäännölistä riviä pieniä mustia pilkkuja. Takasiivet ovat tasaisen harmaanruskeat. Tuntosarvet ovat hieman etusiipiä lyhyemmät ja valkoisten poikkiviirujen kirjomat. Siipiväli 20–24 mm.[1][2]

Yponomeuta -sukuun kuuluu kahdeksan Suomesta tavattua lajia, joista jossain määrin mainittavia tuhoja aiheuttavat myös pihlajankehrääjäkoi (Yponomeuta padellus) ja omenankehrääjäkoi (Yponomeuta malinellus). Lajit muistuttavat ulkonäöltään huomattavasti tuomenkehrääjäkoita.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukkien kutomaa seittiä

Tuomenkehrääjäkoin levinneisyys on palearktinen ulottuen Irlannista ja Iberian niemimaalta Skandinaviaan ja idässä edelleen Koreaan ja Japaniin saakka.[3] Suomessa lajia tavataan koko maassa, mutta se harvinaistuu pohjoista kohti. Toukkia tavataan kesäkuussa. Aikuiset perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elo-syyskuun vaihteeseen.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomenkehrääjäkoita tavataan kaikkialla tuomia kasvavilla paikoilla. Toukat elävät suurina ryhminä erittämänsä seitin suojissa ja syövät puut runsaana esiintyessään jopa täysin lehdettömiksi. Tuomet selviävät yleensä tuhosta hyvin ja kasvattavat uudet lehdet myöhemmin kesällä. Jos huomattava tuho kuitenkin toistuu useita vuosia peräkkäin, puut saattavat kuolla. Kukin toukkaryhmä syö kaikki oksan lehdet ja lehtien loputtua ne siirtyvät jokkona uuteen oksaan. Täysikasvuiset toukat koteloituvat tiiviinä ryhminä seitin suojiin. Toukkien seittejä on tuomissa alku- ja keskikesällä ja loppukesällä koteloituneista toukista kuoriutuu aikuisia perhosia.[1][5]

Naaras munii nuorille oksille noin 60 munan rykelmiä, joiden läpimitta on joitakin millimetrejä. Osa munista kuoriutuu jo syksyllä, mutta toukat eivät poistu munasta ennen kevättä. Yleensä muna on talvehtiva elämänvaihe.[1][5]

Tuomenkehrääjäkoita voidaan torjua myrkyttämällä tai suihkuttamalla puut puhtaiksi vedellä.[5] Euroopan alueella tuomenkehrääjäkoikantaa pitävät kurissa ainakin 34 eri parasitoidihyönteistä ja 15 muuta saalistajaa.[3] Lajin torjumiseksi feromonipyydyksillä on olemassa myös kaupallisesti saatava feromoni.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukkien ensisijainen ravintokasvi on tuomi (Prunus padus),[1] vähemmissä määrin myös myös muutamat muut ruusukasveihin kuuluvat puulajit.[7][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]