Tranby Croftin uhkapeliskandaali
Tranby Croftin uhkapeliskandaali (engl. myös Royal baccarat scandal, suom. kuninkaallinen baccarat-skandaali) oli Yhdistynyttä kuningaskuntaa laajalti puhuttanut uhkapelaamiseen liittyvä skandaali 1890-luvulla. Skandaalin aihe oli lähellä Kingston upon Hullia Tranby Croftin kartanossa syyskuussa 1890 pelatut kaksi baccarat-peliä, joissa väitösten mukaan everstiluutnantti sir William Gordon-Cumming olisi toistuvasti huijannut. Huolimatta siitä, että paikalla olijat olivat herrasmiessopimuksella luvanneet olla keskustelematta asiasta ja Gordon-Cumming jopa painostettu lopettamaan täysin uhkapelien pelaaminen, levisi tieto asiasta pian ulkopuolisille. Gordon-Cumming, joka oli koko ajan vannonut syyttömyyttään, nosti syytteet kunnianloukkauksesta useita pelitilanteissa läsnä olleita vastaan. Yksi paikalla olleista (joskaan ei syytetyistä) oli kruununprinssi Edvard eli tuleva kuningas Edvard VII. Oikeus kuitenkin totesi syytetyt syyttömiksi huolimatta näiden todistusten ristiriitaisuuksista. Gordon-Cumming erotettiin armeijan palveluksesta tapauksen tuomaan kielteiseen maineeseen vedoten, vaikka suuri yleisö olikin ollut hänen puolellaan oikeusjutussa. Hän kuoli vuonna 1930.[1][2][3]
Tapauksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baccarat-pelit, joissa Gordon-Cummingin väitettiin huijanneen, pelattiin Tranby Croftin kartanossa 8. ja 9. päivä syyskuuta 1890. Ensimmäisessä Tranby Croftin kartanon isäntä, laivanvarustaja Arthur Wilson, väitti nähneensä Gordon-Cummingin lisäävän pelimerkkejä omaan kassaansa. Jälkimmäisessä pelissä, jossa Gordon-Cumming voitti 225 puntaa, samaa väittivät jo useat läsnäolijat.[1][2]
Gordon-Cumming sai kuulla syytöksistä 10. syyskuuta, jolloin hänet pakotettiin allekirjoittamaan lupaus, ettei enää koskaan pelaisi korttipelejä. Myös muut Tranby Croftin baccarat-peleihin osallistuneet allekirjoittivat lupauksen merkkinä siitä, että olivat nähneet sen, ja prinssi Edvard kehotti kaikkia vaikenemaan asiasta jahka he lähtisivät kartanosta.[2]
Vuodenvaihteessa 1890–1891 Gordon-Cumming sai kuulla Lontoon yläluokan tietävän hänen väitetyistä edesottamuksistaan Tranby Croftissa. Hän yritti 27. tammikuuta 1891 viimeisen kerran ratkaista asian ilman oikeudenkäyntiä vaatimalla eräiltä paikalla olleilta 5 000 punnan korvausta, mutta turhaan. Hän nosti lopulta kanteet viittä Tranby Croftissa paikalla ollutta vastaan 6. helmikuuta 1891.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havers, Michael; Grayson, Edward; Shankland, Peter: The Royal Baccarat Scandal. William Kimber, 1977. ISBN 9780718303556.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hull's forgotten shipping family's magnificent mansion BBC. 24.3.2011. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Venning, Annabel: Why did Edward VII betray war hero friend? Mail Online. 27.5.2017. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Scott, Michael: How a card 'cheat' and his best friend the future King of England fell out in a scandal that ended up in court The Daily Mirror. 5.6.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tranby Croftin uhkapeliskandaali Wikimedia Commonsissa
