Torsten Hartman
Torsten Edvard Hartman (19. lokakuuta 1867 Kitee – 31. toukokuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen historioitsija ja toimittaja.
Hartmanin vanhemmat olivat insinööri Edvard Hartman ja Ida Pehrmand. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1891. Vuonna 1898 hänestä tuli valtionarkiston aktuaari ja 1905 arkiston hoitaja. Hartman julkais tutkimukset Raseborgs slotts historia (1896), De tre gustavianerna G.M. Armfelt, J.F. Aminoff och. J.A. Ehrström (1899), Borgå stads historia (1907) ja Då Helsingfros blev huvudstad (1912), samoin kuin asiakirjakokoelman Utdrag ur Åbo stads dombok 1635-38 (1891-1898). Hän myös toimitti teoksen Fänrik Ståls män (1901, suomennettiin), johon hän laati itse useita elämäkertoja, kuten myös teokseen Finsk Biografisk Handbook. Hartman oli sanomalehtimies, joka toimi 1894-1897 Nya Pressen -lehden pakinoitsijana ja vuodesta 1897 alkaen aina kuolemaansa saakka Hufvudstadsbladetin toimittajana, joka muun muassa laati lehteen pääkirjoituksia. Kaiken kaikkiaan hän lienee kirjoittanut noin kymmenen tuhatta lehtiartikkelia.
Hartmanin ensimmäinen puoliso vuodesta 1904 oli Hilja Maria Emilia von Essen (k. 1919) ja toinen vuodesta 1922 Helga Elisabet Tallqvist.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 276.
| ||||||||||||||
