George Washingtonin suhtautuminen orjuuteen

Pääartikkeli: George Washington

George Washington kuvattu maalauksessa yhdessä orjansa William Leen kanssa.

Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington omisti elämänsä aikana useita mustia orjia. Washington piti vielä nuoruusvuosinaan tummaihoisia epäsivistyneenä omana kansanaan, eikä tuntenut sympatiaa näitä kohtaan. Ennen kuolemaansa Washington kuitenkin tuli siihen tulokseen, että orjuus oli eettisesti väärin ja vapautti testamentissaan kaikki orjansa.

Orjat

Ensimmäiset orjat

George Washington sai ensimmäiset kymmenen orjaansa perintönä isältään tämän kuoltua 1743, Georgen ollessa vasta 11-vuotias. Washington sai kuitenkin ohjailla orjia vasta tultuaan täysi-ikäiseksi vuonna 1750. Samana vuonna Washington peri ensimmäisen maatilansa Frederickin piirikunnasta (engl. Frederick County). Washington kuitenkin tarvitsi maatilalleen enemmän työväkeä ja hankki 11 uutta orjaa. Pian tämän jälkeen yksi Washingtonin orjista murhasi toisen perimällään Ferry Farm -maatilalla. Murhan tehnyt orja teloitettiin ja Washington sai hänestä rahallisen korvauksen, mutta tapaus laski muiden orjien työmoraalia. Tämän jälkeen Washington laittoi orjat töihin myös näiden "vapaa-aikana". Kun hänen Mount Vernonin työjohtajansa ilmoitti piiskanneensa töistä laistanutta kirvesmiestä, Washingtoni järkyttyi tapauksesta; teko soti hänen aatemaailmaansa vastaan. Tämän jälkeen Washington alkoi tukemaan orjiaan ostamalla vähän näiden viljelemistä vihanneksista ja antamalla hieman rahaa muille Virginian orjille vieraillessaan näiden työalueella.

Vuonna 1754 yksi Washingtonin orjista kuoli Fort Necessityn taistelussa. Washington kirjoitti tuolloin "menettäneensä arvokkaan palvelijan". Vaikka kyseisen orjan henkilöllisyyttä on myöhemmin yritetty selvittää, on se edelleen mysteeri. Samana vuonna Washington peri pari vuotta aiemmin kuolleen velipuolensa Lawrencen kuolinpesästä kuusi uutta orjaa. Tämän jälkeen hän vuokrasi Mount Vernonin maatilan ja sen mukana 18 uutta orjaa. Washington siirsi lisäksi myös aiemmin omistamansa orjat uudelle tilalleen.

Avioliitto ja vapaussota

George Washingtonin verotettavasta omaisuudesta vuonna 1788 tekemä ilmoitus, joka sisältää hänen tuolloisten orjiensa nimet.

Kun Washington vuonna 1759 meni naimisiin rikkaan virginialaisen lesken Martha Dandridge Custisin kanssa, sai hän avioliiton mukana 84 uutta orjaa. Samalla Washington muutti asumaan Mount Vernomiin. Samana vuonna hän osti vielä 13 orjaa lisää. Vuosina 1761-1773 Washington osti 21 uutta orjaa. Tämän jälkeen Washingtonin orjien määrä lisääntyi enemmän luonnollisen lisääntymisen kuin orjakauppojen ansiosta. Yhdysvaltain vapaussodan aikaan orjia oli arviolta jo noin 150 kappaletta.

Vapaussodan alussa Washington piti useiden muiden orjanomistajien kanssa kiinni siitä näkökannasta, että suuria määriä orjia ei tulisi aseistaa sotilaskäyttöön. Washingtonin mieli kuitenkin muuttui sodan aikana. Kun Washingtonin läheinen neuvonantaja John Laurens lupasi 3000 sotaan osallistuvalle etelä-carolinalaiselle orjalle vapautuksen vuonna 1779, oli Washington silti varuillaan. Washington pelkäsi, että britit seuraisivat amerikkalaisia ja alkaisivat myös itse värväämään orjia armeijaan. Washington ajatteli, että tälläinen orjien aseistaminen johtaisi tilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli vain pyrkisi kasvattamaan armeijansa miesmäärää mahdollisimman nopeasti.

Vapaussodan aikana Washington pohti usein orjiensa tilannetta Mount Vernonin maatilalla. Samoihin aikoihin kun Washingtonin joukot ylittivät Delawarejokea, hän antoi Mount Vernonia hoitaneelle johtajalle käskyn välttää vaatteiden ostamista orjilleen, kunhan nämä eivät kärsisi liikaa. Washington käski johtajaa antamaan orjille elintarvikkeita ja vaatteita, mikäli he tekivät tarpeeksi rahaa niiden hankkimiseen.

Sodan jatkuessa orjien ylläpitäminen kallistui entisestään. Vuonna 1778 Washington alkoi pohtimaan orjiensa myymistä uusia maatiloja varten. Hän kuitenkin halusi, että orjia myytäessä "niiden uusi omistaja ei erota miehiä vaimoistaan ja vanhempia lapsistaan". Tämän jälkeen Washington ei enää tuntenut omatunnon tuskia orjien myymisestä, ja myikin yhdeksän orjaa tammikuussa 1779.

Washingtonin kuoleman jälkeen

Ennen kuolemaansa Washington vakuuttui siitä, että orjuus on eettisesti väärin. Testamentissaan Washington määräsi orjansa vapautettavaksi heti vaimonsa kuoleman jälkeen, joskin hänen henkilökohtainen orjansa William sai vapautuksen heti. Lisäksi Williamille maksettiin Washingtonin kuolinpesästä 30 dollaria kerran vuodessa. Historiantutkijat ovat myöhemmin pohtineet miksi Washington ei vapauttanut kaikkia orjiaan heti. Tälle on esitetty kaksi syytä; ensinnäkin orjien vapauttaminen olisi vähentänyt Washingtonin perheen tuloja. Lisäksi vapauttaminen olisi repinyt orjuuden pääasiassa kieltäneet pohjoisvaltiot sekä orjuuden sallineet etelävaltiot erilleen toisistaan. Tästä huolimatta Yhdysvallat ajautui vajaat sata vuotta myöhemmin Yhdysvaltain sisällissotaan.