Timo Eskola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Timo Juhani Eskola (s. 22. huhtikuuta 1955 Rauma) on suomalainen teologi ja tutkija.[1]

Eskola opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui kandidaatiksi vuonna 1981 ja lisensiaatiksi 1990 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1992 tutkielmalla Messias ja Jumalan poika. Papiksi hänet vihittiin vuonna 1981. Hän on opiskellut myös kirjallisuustiedettä ja suorittanut filosofian maisterin tutkinnon vuonna 2005 ja filosofian tohtorin tutkinnon vuonna 2011, molemmissa aiheena Jeesus-romaanit.

Eskola työskenteli Opiskelija- ja koululaislähetyksen palveluksessa vuosina 1982–1992 ja Suomen teologisen instituutin tutkijana vuodesta 1992[1] ja jäi eläkkeelle vuonna 2020.[2] Hän on ollut Helsingin yliopiston dosentti vuodesta 1998, ja hän on toiminut Perusta-lehden päätoimittajana vuodesta 2001.[3] Eskola on julkaissut useita tutkielmia ja tietokirjoja teologian alalta. Hän edustaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon konservatiivista siipeä.[2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1992 – Messias ja Jumalan poika: Traditiokriittinen tutkimus kristologisesta jaksosta Room. 1: 3, 4
  • 1994 – Johdatus Uuden testamentin teologiaan
  • 1994 – Sovitus
  • 1995 – Qumran
  • 1996 – Uuden testamentin hermeneutiikka: Tulkintateorian perusteita
  • 1998 – Theodicy and Predestination in Pauline Soteriology
  • 2000 – Juutalainen nimeltä Jeesus: Monikasvoinen Messias
  • 2001 – Messiah and the Throne: Jewish Merkabah Mysticism and Early Christian Exaltation Discourse
  • 2002 – Paavali – kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli: Johdatus Paavalin opetuksiin
  • 2005 – Ateistit alttarilla: Miksi papit kiistävät uskonoppeja?
  • 2006 – Antikristuksen apostolit: Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin
  • 2008 – Kielen vallankumous: Kielellinen käänne ja teologian postmodernismit
  • 2011 – Evil Gods and Reckless Saviours: Adaptation and Appropriation in Late Twentieth-century Jesus-novels
  • 2011 – Uuden testamentin narratiivinen teologia
  • 2013 – Beyond Biblical Theology: Sacralized Culturalism in Heikki Räisänen's Hermeneutics
  • 2013 – Tulkinnan kahleissa: Heikki Räisäsen rosoinen Raamattu
  • 2013 – Sudet saarnatuolissa: Suomalaisen Raamattukiistan uusi vaihe
  • 2015 – A Narrative Theology of the New Testament: Exploring the Metanarrative of Exile and Restoration
  • 2017 – Oikein väärin ymmärretty Raamattu: Pyhien tekstien tulkinnan periaatteista
  • 2018 – Merkitysten verkossa: Raamatuntulkinta ja kielen hermeneutiikka
  • 2020 – ”Teologinen testamentti” ja muita esseitä
  • 2021 – New Testament Semitoics: Linguistic Signs, the Process of Singification, and Hermeneutics of Discursive Resistance

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen teologit – Finlands teologer 2010, s. 158. Helsinki 2010. ISBN 978-952-92-7591-5
  2. a b Rytkönen, Jussi: Dosentti Timo Eskola: On myös miespappeja, joiden kanssa toinen miespappi ei halua alttariyhteistyöhön. Kotimaa 15.9.2020.
  3. Natunen, Satu-Maaria: Teologian tohtori Timo Eskola. Helsingin Sanomat 29.11.2001.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Ville – Ollilainen, Vesa (toim.): Pro fide biblica: Timo Eskola ja Leif Nummela 60 vuotta. Iustitia, 31. Helsinki: Suomen teologinen instituutti, 2015. ISSN 0787-4391. ISBN 978-952-9857-29-6.