Tikarsilliini
| |
Tikarsilliini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,5R,6R)-6-[[(2R)-2-karboksi-2-tiofen-3-yyliasetyyli]amino]-3,3-dimetyyli-7-okso-4-tia-1-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C15H16N2O6S2 |
| Moolimassa | 384,438 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 40 %[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | n. 1,1 h[1] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Intravenoosi |
Tikarsilliini (C15H16S2N2O6) on penisilliineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antibioottina tavallisimmin yhdessä klavulaanihapon kanssa.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tikarsilliini on β-laktaameihin kuuluva antibiootti. Muiden penisilliinien tavoin se estää bakteerien soluseinän biosynteesiä. Tikarsilliini tehoaa useisiin niin gramnegatiivisiin kuin grampositiivisiinkin bakteereihin. Erityisesti sitä käytetään Pseudomonas aeruginosa -infektioiden hoitoon. MRSA-bakteeriin tikarsiliini ei tehoa. Tikarsilliinia käytetään tavallisesti yhdistelmävalmisteena klavulaanihapon kanssa. Klavulaanihappo estää bakteerien beetalaktamaasientsyymiä, joka muuten hydrolysoisi tikarsilliinin ja muuttaisi sen tehottomaksi. Lääkeainetta käytetään erityisesti keuhkokuumeen hoidossa, mutta sitä voidaan käyttää myös peritoniitin, virtsatietulehduksien, korvien ja nenän tulehdusten sekä ihotulehdusten hoitoon. Tikarsilliinin käytön on osittain korvannut piperasilliinin ja tatsobaktaamin yhdistelmä.[1][2][3]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tikarsilliini voi aiheuttaa penisilliineille allergisille ihottumaa, kuumeilua ja jopa anafylaksian. Muita haittavaikutuksia voivat olla oksentelu ja ripuli, elektrolyyttihäiriöt ja verihiutaleiden tarttumista ehkäisevän vaikutuksen vuoksi herkkyys verenvuotoihin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 299–311. CRC Press, 2010. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.3.2019). (englanniksi)
- ↑ R. J. Ponsford: Penicillins and Others, β‐Lactams, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)