Tetrafluorimetaani
| Tetrafluorimetaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(F)(F)(F)F[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CF4 |
| Moolimassa | 88,01 g/mol |
| Sulamispiste | -186,3 °C[2] |
| Kiehumispiste | -128 °C[2] |
| Tiheys | 1,317 g/cm3 (-80 °C)[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Tetrafluorimetaani eli hiilitetrafluoridi (CF4) on metaanin fluorattuihin johdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa puolijohteitten valmistuksessa, kylmäaineena ja eristekaasuna.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa tetrafluorimetaani on väritöntä ja hajutonta ilmaa raskaampaa kaasua. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin. Tetrafluorimetaani on hyvin inertti kaasu, eikä juurikaan reagoi muiden aineiden kanssa.[3] Tetrafluorimetaani ei ole myrkyllistä, mutta ilmaa raskaampana voi aiheuttaa tukehtumisvaaran syrjäyttämällä hapen[4].
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen kerran tetrafluorimetaania valmisti Henri Moissan vuonna 1886 grafiitin ja fluorin välisellä reaktiolla, mutta tässä muodostui lisäksi muita hiilen ja fluorin yhdisteitä. Puhtaana ainetta valmistivat ensimmäisen kerran Paul Lebeau ja Augustin Damiens vuonna 1926. Nykyään sitä valmistetaan teollisesti joko vetyfluoridin ja difluoridikloorimetaanin tai fluoritrikloorimetaanin välisellä reaktiolla tai elektrolysoimalla fluoridisuoloja käyttäen grafiittielektrodeja. Hyvin puhdasta tetrafluorimetaania voidaan valmistaa erittäin puhtaan hiilen ja fluorin välisellä reaktiolla. Laboratoriomittakaavassa tetrafluorimetaania voidaan valmistaa piikarbidin ja fluorin reaktiolla tai fluoraamalla hiilimonoksidia, hiilidioksidia tai fosgeenia rikkitetrafluoridilla.[5][6][7]
Tetrafluorimetaania voidaan käyttää kylmäaineena kylmälaitteissa. Tärkein erittäin puhtaan yhdisteen käyttökohde on puolijohteiden valmistuksessa etsanttina käyttäminen. Yhdiste syrjäyttää hapen, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää palojen sammuttamiseen.[3][5][7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Carbon tetrafluoride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 18.10.2015.
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 60. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 2532. William Andrew, 2011. ISBN 9781437778694. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2015). (englanniksi)
- ↑ Tetrafluorimetaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 18.10.2015
- ↑ a b Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel & Blaine McKusick: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.10.2015
- ↑ N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 303. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b R.E. Banks,B.E. Smart,J.C. Tatlow: Organofluorine Chemistry, s. 91. Springer, 1994. ISBN 978-0-306-44610-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2015). (englanniksi)
- ↑ Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: Fluorinated Aliphatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.10.2015
- ↑ Compressed Gas Association: Handbook of Compressed Gases, s. 308. Springer, 1990. ISBN 978-1-4612-8020-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2015). (englanniksi)