Te Rauparaha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piirros Te Rauparahasta 1840-luvulta

Te Rauparaha (~1760 - 1849) oli Ngāti Toa maoriheimon johtaja. Epäselvyydet maakaupoissa New Zealand Companyn kanssa johtivat Wairaun verilöylyyn Marlboroughissa, jossa maorit surmasivat 12 heille antautunutta eurooppalaista.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1819 Te Rauparaha johti heimonsa Ngā Puhi heimon yhteyteen taistellakseen heidän kanssaan muskettisodissa, joka oli maorien keskinäistä sotaa. He joutuivat tappiolle ja menettivät alkuperäisen maansa Pohjoissaaren pohjoisessa nurkassa. He joutuivat muuttamaan saaren eteläosiin ja Kapitin saarelle. Eteläsaaren maoriheimot yrittivät valloittaa saarta 1824, mutta Te Rauparaha onnistui kukistamaan nämä hyökkäykset. Te Rauparaha kävi kauppaa eurooppalaisten kanssa ja sai näin käsiinsä musketteja. 1827 hän hyökkäsi Eteläsaarelle ja hallitsi lopulta suurinta osaa sen pohjoisosasta.[1]

Yhteenotto eurooppalaisten kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Wairaun verilöyly

Vuonna 1839 New Zealand Company lähetti retkikunnan Ngāti Toan alueelle. Heidän tehtävänään oli etsiä sopivaa maata siirtokunnan perustamista varten. Te Rauparaha myi heille maata nykyisen Nelsonin alueelta Golden Bayssa. 1840 Te Rauparaha allekirjoitti Waitangin sopimuksen uskoen näin turvaavansa valloittamansa alueet. Eurooppalaisten siirtolaisten tulo kuitenkin jatkui ja Te Rauparaha kieltäytyi myymästä heille uusia alueita. Tämä johti välien kiristymiseen eurooppalaisten kanssa jotka yrittivät lopulta pidättää hänet. Tapahtui Wairaun verilöyly jossa kuoli 22 eurooppalaista. Silloinen kuvernööri Robert FitzRoy päätti antaa maoreille anteeksi sillä New Zealand Company oli käyttänyt maahankinnoissaan hämäriä tapoja.

Loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1846 tapahtui uusi yhteenotto maorien ja eurooppalaisten kanssa Hutt Valleyssa, maoreja johti Te Rangihaeata joka oli Te Rauparahan sisaren poika. Vaikka Te Rauparaha ei ollut tapahtumaan suoraan osallinen hänet pidätettiin kuvernööri George Greyn toimesta ja karkotettiin Pohjoissaarelle. Hän sai luvan palata 1848 ja hän kuoli seuraavana vuonna 1849.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]