George Grey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee pääministeriä. Muita samannimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
George Grey
GeorgeEdwardGrey02.jpg
George Grey
Uuden-Seelannin pääministeri
13. lokakuuta 1877 – 8. lokakuuta 1879
Edeltäjä Harry Atkinson
Seuraaja John Hall
Tiedot
Syntynyt 14. huhtikuuta 1812
Lissabon, Portugali
Kuollut 19. syyskuuta 1898 (86 vuotta)
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta

Sir George Grey (14. huhtikuuta 1812 Lissabon, Portugali19. syyskuuta 1898 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen sotilas ja tutkimusmatkailija sekä Etelä-Australian, Uuden-Seelannin ja Kapmaan kuvernööri ja Uuden-Seelannin 11. pääministeri.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja tutkimusmatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grey syntyi Lissabonissa vuonna 1812. Hän oli everstiluutnantti George Greyn ja irlantilaisen Elizabeth Annen (o.s. Vignoles) ainoa poika. George Grey vanhempi kuoli kahdeksan päivää ennen poikansa syntymää Badajozin taistelussa, joka käytiin Napoleonin joukkoja vastaan.[1] Vuonna 1820 George Grey pääsi sisäoppilaitokseen Guildfordiin. Hän karkasi kuitenkin koulusta, ja vuonna 1826 hän kirjautui Sandhurstin Royal Military Collegeen (joka tunnetaan nykyisin nimellä Sandhurstin kuninkaallinen sotakorkeakoulu). Tammikuussa 1830 Grey liittyi Irlannissa sijainneeseen 83. rykmenttiin. Hänet korotettiin luutnantiksi vuonna 1833, ja kolme vuotta myöhemmin hän lähti Irlannista. Grey oli kiinnostunut armeijaa enemmän[1] tutkimusmatkoista Charles Sturtin matkojen jälkeen ja tarjoutui Colonial Officelle johtamaan retkikuntaa luoteiseen Australiaan.[2]

Grey teki kaksi tutkimusmatkaa Länsi-Australiaan vuosina 1837 ja 1839, toisen Hanover Bayhin ja toisen Shark Bayhin. Tutkimusretket olivat huonosti suunniteltuja ja toteutettuja; tuskin mitään maantieteellisesti merkittävää löytyi. Ensimmäisellä retkellä Grey ampui aboriginaalin, joka oli haavoittanut Greytä keihäällä. Toisella retkellä seurue haaksirikkoutui ja hädin tuskin selvisi hengissä takaisin Perthiin.[1] Grey kiinnostui alkuperäiskansojen kulttuureista ja kirjoitti paperin, jossa hän esitteli teoriansa kulttuurisesta assimilaatiosta.[3] Hän kirjoitti raportissaan Vocabulary of the Dialects spoken by the Aboriginal Races of South-Western Australia, että ainoa keino estää aboriginaalien häviäminen on heidän vieroittaminen omasta kulttuuristaan kristityiksi ja brittiläisen lain piiriin. Vuonna 1840 Grey määrättiin palaamaan Australiasta takaisin Englantiin. Hän lähti vaimonsa Eliza Lucyn (o.s. Spencer) kanssa Albanystä maaliskuussa, ja he saapuivat Englantiin syyskuussa.[2]

Ura kuvernöörinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa Grey suostui ottamaan vastaan Etelä-Australian kuvernöörin viran. Pian tämän jälkeen hän kuuli, että Etelä-Australian siirtokunta oli käytännössä konkurssissa.[2] Hän onnistui elvyttämään siirtokunnan talouden, mutta ei onnistunut hoitamaan vaikeita rotuongelmia, joita esiintyi alueella.[3] Grey nimitettiin Uuden-Seelannin kuvernööriksi vuonna 1845, ja hän kohtasi siellä samat ongelmat kuin Etelä-Australiassakin. Hän sai käyttöönsä kuitenkin enemmän varoja ja joukkoja kuin edeltäjänsä Robert FitzRoy.[3] Grey onnistuikin kukistamaan maorien kapinat Bay of Islandsin alueella ja Wellingtonin lähistöllä. Häntä arvostettiin Englannissa, ja hän sai ritarin arvon 1848. Uusiseelantilaiset pitivät häntä kuitenkin tyrannina, ja hän joutui lopulta eroamaan 1853.[2]

Kesäkuussa 1854 Grey nimitettiin Kapmaan kuvernööriksi. Hänen tavoitteenaan oli lopettaa xhosien sodat ja tuoda Kapmaan ja Natalin rajaseudulla olevat heimot siirtomaahallinnon alaisuuteen. Lisäksi hänen lopullinen päämääränsä oli yhdistää koko Etelä-Afrikka.[3]

Greyn vaikeuksissa ollut avioliitto kariutui eräällä merimatkalla Englannista Etelä-Afrikkaan, kun Eliza aloitti romanttisen suhteen Sir Henry Keppelin kanssa. Grey jätti Elizan maihin Rio de Janeirossa eikä solminut sovintoa hänen kanssaan 36 vuoteen.[1]

Grey jätti Kapmaan vuonna syyskuussa 1861 ja palasi seuraavassa kuussa Uuden-Seelannin kuvernööriksi. Colonial Office toivoi, että hän onnistuisi tuomaan rauhan maorien kanssa. Grey epäonnistui ja toinen Tarakani-sota alkoi 1863. Sen jälkeen kun Grey oli kukistanut Tarakani-kapinalliset, hän päätti vallata Waikaton, joka oli maorien kuningashankkeen Kīngitangan keskus. Grey ajoi maorikuninkaan ja hänen seuraajansa pois mailtaan, jotka Grey takavarikoi vuonna 1864. Seuraavana vuonna brittihallinto halusi vetää omat joukkonsa pois Uudesta-Seelannista. Grey tiesi, että siirtokuntien oma armeija ei ollut vielä tarpeeksi voimakas, ja hän kieltäytyi tottelemasta käskyä vetäytyä. Grey syrjäytettiin kuvernöörin paikalta 1868.[3]

Uuden-Seelannin pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grey palasi Englantiin 1869 ja pyrki parlamenttiin, mutta ei päässyt sinne. Hän muutti Uuteen-Seelantiin 1870 ja vetäytyi eläkkeelle Kawau Islandille. Hän palasi politiikkaan 1874, kun hänen asettamansa maakuntahallintoa oltiin lopettamassa.[2] Grey valittiin vuonna 1875 Aucklandin maakunnan johtoon ja Uuden-Seelannin parlamenttiin.[4] Hän istui parlamentissa kahdenkymmenen vuoden ajan ja toimi pääministerinä 1877–1879. Greyn pääministerikausi oli vaikea, sillä hänen ideansa nähtiin liian radikaaleina, hän ei onnistunut tukemaan lakialoitteita eikä saanut missään vaiheessa kunnollista puoluetukea.[2]

Grey jätti Uuden-Seelannin ja palasi Lontooseen vuonna 1894. Hän kuoli 19. syyskuuta 1898, ja hänet haudattin St Paulin katedraaliin.[2] Hänen mukaansa on nimetty monia paikkoja, kuten Uuden-Seelannin Grey-joki ja siten epäsuorasti sen suulla sijaitseva Greymouthin kaupunki. Greyn kirjalliseen tuotantoon kuuluu teoksia Australian alkuperäiskansojen kielistä, tutkimusmatkoista Länsi-Australiassa ja maorien kulttuurista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Keith Sinclair: Grey, George 1812 - 1898 (www.dnzb.govt.nz) Dictionary of New Zealand Biography. 22.6.2007. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Grey, Sir George (1812 - 1898) Australian Dictionary of Biography (Online Edition). Australian National University. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e Sir George Grey New Zealand History Online. History Group of the New Zealand Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  4. McLean, Gavin: Sir George Grey New Zealand History Online. History Group of the New Zealand Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)


Flag of New Zealand.svg Uuden-Seelannin pääministerit
Henry Sewell | William Fox | Edward Stafford | Alfred Domett | Frederick Whitaker | Frederick Weld | George Waterhouse | Julius Vogel | Daniel Pollen | Harry Atkinson | George Grey | John Hall | Robert Stout | John Ballance | Richard Seddon | William Hall-Jones | Joseph Ward | Thomas Mackenzie | William Massey | Francis Bell | Gordon Coates | George Forbes | Michael Joseph Savage | Peter Fraser | Sidney Holland | Keith Holyoake | Walter Nash | Jack Marshall | Norman Kirk | Bill Rowling | Robert Muldoon | David Lange | Geoffrey Palmer | Mike Moore | Jim Bolger | Jenny Shipley | Helen Clark | John Key