Taytu Betul
| Taytu Betul | |
|---|---|
 | |
| Etiopian keisarinna | |
| Valtakausi | 10. toukokuuta 1889 – 12. joulukuuta 1913 |
| Syntynyt |
n. 1851 Debre Tabor, Etiopian keisarikunta |
| Kuollut |
11. helmikuuta 1918 Addis Abeba, Etiopian keisarikunta |
| Puoliso | Menelik II |
| Isä | Betul Haile Maryam |
Taytu Betul (amharaksi ጣይቱ ብጡል; n. 1851 – 11. helmikuuta 1918) oli Etiopian keisarinna 1889–1913. Hän syntyi Wollossa ja oli keisari Menelik II:n puoliso sekä merkittävä vaikuttaja miehensä valtakaudella. Taytu oli mukana muun muassa Italian–Etiopian sodassa ja johti sodan ratkaisseessa Adowan taistelussa, mikä oli Afrikan mantereen merkittävin voitto eurooppalaisen kolonialismin huipentumavaiheessa. Taytu käytti poikkeuksellista älykkyyttä vahvistaakseen ja laajentaakseen valtaansa. Hän päättäväisesti vastusti imperialistisia suunnitelmia sekä vastusti neuvotteluja, jotka voisivat johtaa Etiopian itsenäisyyden menettämiseen. Taytu organisoi joukkojansa mm. hoitamaan ja ruokkimaan sotilaita. Sodan alkaessa, hän ratsasti oman armeijansa kärjessä, aviomiehensä puolella. Taytu laati suunnitelman, joka johti Etiopian voittoon Makallessa. Taytu valitsi paikan, johon Addis Abeba perustettiin, joka toimii Etiopian pääkaupunki. Hänen hallitsijakauden aikana hän vaikutti Etiopian nykyaikaistumiseen ja maan avautumiseen kaupalle ja tekniselle kehitykselle. [1]
Hän rakennutti Etiopian ortodoksiselle yhteisölle Jerusalemissa arvokkaan asunnon sekä rahoitti Debre Genet -kirkon kupolin rakentamista. Menelikin terveyden heikennettyä vuonna 1906 Taytu keskitti entistä enemmän valtaa itsellensä. Tämä provosoi lopulta kansan häntä vastaan ja lisäsi levottomuuksia, joka pakotti hänet eläkkeelle.
Nuoruus ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taytu Betul syntyi todennäköisesti joko vuonna 1850 tai vuonna 1851. Synnyinpäivää ei pidetty 1800-luvun Etiopiassa merkityksellisenä, joten tarkkaa päivämäärää lienee mahdoton tietää.[2] Taytu kuului kuitenkin sukuun, joka oli hallinnut Etiopian pohjoisosia 1600-luvulta lähtien.[3] Taytu oli yksi perheen neljästä lapsesta, ja hän sai hyvään sukuun kuuluneena varsin poikkeuksellisen laajan koulutuksen. Hän osasi kirjoittaa ja lukea amharaa ja ymmärsi Etiopian ortodoksisessa kirkossa käytettyä seremoniakieltä ge’eziä. Taytu oli lisäksi runoilija, begenan soittaja ja taitava shakinpelaaja.[4]
Taytu meni ensimmäisen kerran naimisiin kymmenvuotiaana. Hänen ensimmäinen miehensä oli keisari Teodoros II:n armeijan upseeri. Tuohon aikaan ei ollut tavatonta, että etiopialaisnainen oli useamman kerran naimisissa. Taytunkin ensimmäinen liitto päättyi pian, ja hänen toinen miehensä oli väkivaltainen.[2] Neljän liiton jälkeen Taytu meni vuonna 1883 naimisiin Shewan kuninkaan Menelikin kanssa.[4] Menelik oli luonut Shewasta Etiopian vahvimman osan, ja eurooppalaiset pyrkivät liittoutumaan hänen kanssaan.[2]
Keisarinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun keisari Yohannes IV kuoli vuonna 1889, Menelik julistautui hänen seuraajakseen.[2] Menelik kruunattiin marraskuussa,[3] ja Taytu kruunattiin pari päivää myöhemmin itegeksi.[4] Menelik pyrki modernisoimaan Etiopiaa, ja Taytusta tuli miehensä keskeinen neuvonantaja. Menelikin ensimmäisiin suuriin hankkeisiin kuului uuden pääkaupungin Addis Abeban rakentaminen. Se perustettiin paikalle, jonka Taytu oli valinnut vuonna 1886.[2][1]
Menelik teki italialaisten kanssa vuonna 1889 Wuchalen sopimuksen. Se oli kirjoitettu sekä amharaksi että italiaksi, mutta versiot erosivat selkeästi toisitaan. Italiankielisessä versiossa Etiopia oli asetettu käytännössä Italian protektoraatiksi. Tähän Menelik ei suostunut ja julisti vuonna 1895 sodan. Italia ei varsinaisesti ollut tyytymätön tilanteeseen, sillä eurooppalaiset olivat pääosin olleet voitokkaita Afrikassa käymissään sodissa.[2]
Menelik haastoi tammikuussa 1896 Adigratin linnoitusta hallinneet joukot. Hyökkäys oli kuitenkin tuhoisa, sillä italialaiset pystyivät ampumaan korkealla olevasta linnoituksesta satoja etiopialaisia kuoliaaksi. Taytu keksi hyökkäyksen aikana toisen strategian, ja hän ehdotti linnoituksen vesihuollon estämistä. Taytu katkaisi 9. tammikuuta joukkoinensa virran, joka vei vettä linnoitukseen. Majuri Galliano lähetti 18. tammikuuta avunpyynnön italialaisten päämajaan, ja pian tämän jälkeen hän joutui antautumaan.[2]
Menelik valmisteli puolisonsa tukemana keväällä viimeistä hyökkäystä. Adowan taistelu käytiin 1. maaliskuuta. Siinä Taytu johti reunalla olleiden joukkojen puolustusta ja käytti niihin henkilökohtaista 5 000 miehen armeijaa. Hän organisoi myös 10 000 – 12 000 naista muonittamaan sotilaita ja hoitamaan haavoittuneita.[2]
Taytu oli vahva keisarinna, ja hän vahvisti asemaansa nepotismillä, avioliitoilla ja maaoikeuksien keräämisellä. Monien Etiopian osien johdossa olikin Taytun sukulainen. Lisäksi hän käytti huomattavia summia rahaa oman henkilökohtaisen armeijansa varustamiseen ja ruokkimiseen. Taytu oli johtajana huomattavasti miestänsä vanhoillisempi eikä erityisesti pitänyt Addis Ababaan tulevista ulkomaalaisista, jotka pyrkivät käymään kauppaa Etiopian kanssa.[2]
Menelik sai vuonna 1906 aivoverenvuoden. Hän selvisi siitä, mutta hänen fyysiset voimat heikkenivät, minkä seurauksena Taytu otti entistä enemmän itselleen hallitsijan roolia. Menelik halvaantui ja jäi toimintakyvyttömäksi lokakuussa 1909 tapahtuneen toisen halvauksen jälkeen. Menelik asetti seuraajakseen pojanpoikansa Lij Iyasun, mutta Taytu pyrki pitämään oman asemansa laittamalla oman valittunsa perimyslinjaan. Kun Menelik kuoli vuonna 1913, Iyasusta tuli hänen lyhytaikainen seuraajansa. Taytu vetäytyi samalla hovista, mutta kolme vuotta myöhemmin Taytun suosima Meneliin tytär Zauditu nousi valtaan.[2]
Taytu kuoli sydänkohtaukseen 11. helmikuuta 1918.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Taytu Betul biography | Women en.unesco.org. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k Taytu (c. 1850–1918) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Encyclopedia.com. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Summers, Jonathan: Black History Month: King Menelik and Queen Taytu's phonograph message to Queen Victoria Sound and vision blog. 18.10.2019. The British Library Board. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Taytu: The rise of an Itege 18.10.2019. Unesco. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taytu Betul Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
