Tasmanianmeriliitäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tasmanianmeriliitäjä
Procellaria westlandica1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Meriliitäjät Procellaria
Laji: westlandica
Kaksiosainen nimi
Procellaria westlandica
(Falla, 1946)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tasmanianmeriliitäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tasmanianmeriliitäjä Commonsissa

Tasmanianmeriliitäjä (Procellaria westlandica) on meriliitäjien sukuun kuuluva valtamerilintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasmanianmeriliitäjä on kokonaan tummanruskea, pitkäsiipinen eteläisten valtamerten liitäjä. Sen keltaisen nokan kärki on musta. Linnun pituus on 50–55 cm, siipien kärkiväli 135–140 cm ja paino 800–1 200 g. Sukupuolet ovat samanavärisiä, nuoren linnun nokka on vaaleampi kuin vanhan.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasmanianmeriliitäjä pesii vain Uuden-Seelannin Eteläsaarella Punakaikissa. Lajin maailman populaation koko on noin 2 000, korkeintaan 20 000 yksilöä. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti maahan tuotujen vieraiden petojen, lähinnä villiintyneiden kissojen takia. Kalastuksen aiheuttama kuolleisuus on myös merkittävä. Pesimäajan ulkopuolella se vaeltelee eteläisillä valtamerillä Tasmanian ja Chilen välillä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii Punakaikin rantakukkuloiden tiheissä rinnemetsissä 20–250 m merenpinnan yläpuolella. Pesimäajan jälkeen se elää vain avomerellä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasmanianmeriliitäjät elävät yhdyskunnissa. Ne kaivavat syvän, jopa kaksi metriä pitkän pesäonkalon lähelle jyrkännettä tai puuta, josta ne voivat ponnistaa lentoon. Toukokuussa naaras munii yhden valkoisen munan, jota haudotaan 57–65 päivää. Poikanen jättää pesän lentokykyisenä 120–140 päivää vanhana ja viettää merellä seuraavat viisi vuotta. Se on sukukypsä vasta 10-vuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasmanianmeriliitäjät syövät mustekaloja, kaloja ja äyriäisiä. Ne saalistavat enimmäkseen valoisaan aikaan, kelluen meressä siepaten ruokansa veden pinnasta. Ne ovat hyviä sukeltajia ja etsivät joskus ruokansa sukeltamalla. Ne seuraavat mielellään kalastusaluksia syöden jätteitä ja perkuutähteitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Procellaria westlandica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)