Talo joen rannalla
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Fritz Lang |
| Käsikirjoittaja | Mel Dinelli |
| Perustuu | A. P. Herbertin romaanin The House by the River |
| Tuottaja | Howard Welsch |
| Säveltäjä | George Antheil |
| Kuvaaja | Edward J. Cronjager |
| Leikkaaja | Arthur D. Hilton |
| Pääosat | Louis Hayward Jane Wyatt Lee Bowman |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Fidelity Pictures |
| Ensi-ilta | 25. maaliskuuta 1950 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Talo joen rannalla (House by the River) on Fritz Langin ohjaama yhdysvaltalainen film noir -elokuva vuodelta 1950. Elokuva perustuu A. P. Herbertin romaaniin The House by the River, josta käsikirjoituksen on tehnyt Mel Dinelli. Elokuvan pääosissa näyttelevät Louis Hayward, Jane Wyatt ja Lee Bowman
Langin edellinen elokuva Salaisuus oven takana oli menestynyt taloudellisesti huonosti, ja hänen arvostuksensa oli vähentynyt. Talo joen rannalla oli pienempi b-elokuva.[1] Se tuotti Yhdysvalloissa suhteellisen hyvin, mutta ei päässyt laajaan levitykseen Amerikan ulkopuolella, joten se on Langin vähemmän tunnettuja elokuvia.[2]
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat joen rannalle. Kirjailija Stephen Byrne työskentelee rannalla olevassa talossa. Hänellä on sisäkkö, jota hän lähentelee. Kun nainen vastustaa, hän kuristaa tämän hengiltä. Kriitikko löytää elokuvasta useita yhtäläisyyksiä elävään elämään. Byrnen veli on jalkapuoli, Langin veli sairasti psoriasista. Byrne on samalla tavalla julman omahyväinen kuin mistä Langia moitittiin. Byrnen ja hänen vaimonsa suhdetta häiritsevät aviorikokset samalla tavalla kuin Langin ja hänen vaimonsa. Lisäksi Langin vaimo kuoli epäselvissä oloissa, poliisitutkinnan mukaan ampumalla itseään rintaan, mutta myöhemmin on huhuttu Langin syyllisyydestä.[3]
Sisällysluettelo |
Kritiikki [muokkaa]
Jänteväksi pienten puitteiden rikosmelodraamaksi luonnehditussa elokuvassa sävellaji on viritetty synkäksi. Häikäilemättömän tyypin nostamista keskeiseksi on pidetty mielenkiintoisena ratkaisuja, ja kriitiikissä kaivattiinkin enemmän kuvausta päähenkilön mielenliikeistä ja motiiveista.[4]
Elokuvan halpuus näkyy monissa kohdin, esimerkiksi lavasteissa, mutta kriitikko toteaa, että se jää taka-alalle elokuvan edetessä. Muun muassa joen käytössä on hienosti toteutettua symboliikkaa. Edestakaisin vellova vuorovesi kuvastaa pelkoa kiinnijäämisestä ja toisaalta julkisuuden tuottamasta riemusta ja epäilysten onnistuneesta torjunnasta.[3]
Näyttelijät [muokkaa]
| Louis Hayward | ... Stephen Byrne |
| Lee Bowman | ... John Byrne |
| Jane Wyatt | ... Marjorie Byrne |
| Dorothy Patrick | ... Emily Gaunt |
| Ann Shoemaker | ... mrs. Ambrose |
| Jody Gilbert | ... Flora Bantam |
| Peter Brocco | ... Harry – kuolemansyyntutkija |
| Howland Chamberlain | ... piirisyyttäjä |
| Margaret Seddon | ... mrs. Whittaker – juhlavieras |
| Sarah Padden | ... mrs. Beach |
| Kathleen Freeman | ... Effie Ferguson – juhlavieras |
| Will Wright | ... komisario Sarten |
| Leslie Kimmell | ... mr. Gaunt |
| Effie Laird | ... mrs. Gaunt |
Lähteet [muokkaa]
- McGilligan, Patrick: Fritz Lang: The Nature of the Beast. New York: St Martins Press, 1997. ISBN 0-571-19175-4.
