Töyhtötiira
| Töyhtötiira | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Tiirat Sternidae |
| Suku: | Isotiirat Thalasseus |
| Laji: | bergii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thalasseus bergii |
|
 Töyhtötiiran esiintymiskartta |
|
| Katso myös | |
Töyhtötiira, aikaisemmalta nimeltään harjatiira[2] (Thalasseus bergii)[3] on eteläisen pallonpuoliskon valtamerten lintu.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 46–49 senttiä, siipien kärkiväli 125–130 senttiä ja paino 325–400 grammaa. Sen höyhenpuku on valkoinen, selkä ja siivet ovat harmaat, päälaki ja töyhtö mustat, sekä hieman alaspäin kaareva nokka keltainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Töyhtötiirat elävät satoina erillispopulaatioina Tyynellämerellä, Intian valtamerellä ja Afrikan eteläkärjessä. Siitä tunnetaan viisi alalajia.[4] Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 150 000–1 100 000 yksilöä.[5] Lajia ei ole tavattu Suomessa. Töyhtötiirat pesivät matalien hiekka- tai kalliosaarten ja koralliriuttojen rannoilla, yleensä täysin avoimella maalla mutta toisinaan matalakasvuisessa pensaikossa. Paikoin ne pesivät myös mantereen rannoilla. Pesimäajan ulkopuolella ne lepäilevät kallioilla, hiekkavalleilla, merimerkeissä ja laivojen mastoissa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on sosiaalinen ja pesii yhdyskunnittain. Sen pesä on vain kuoppa maassa, johon naaras munii yhden tai kaksi munaa, hyvin harvoin kolme. Haudonta-aika on 25–30 päivää ja molemmat emot osallistuvat hautomiseen. Poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät pesän noin kahden päivän ikäisinä. Ne ovat lentokykyisiä 38–40 päivää vanhoina ja pesivät ensi kerran kaksivuotiaina.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokavalio koostuu pääasiassa pienistä kaloista, joita se saalistaa syöksysukeltamalla. Myös äyriäiset, kilpikonnan munat ja poikaset sekä laivoista heitetyt ruoantähteet kelpaavat lajille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cramp, Stanley et al. 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857505-X
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Thalasseus bergii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1868. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 17.3.2018.
- ↑ Zoonomen
- ↑ BirdLife (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||