Syyhy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyhyä ihmisen kädessä. Kuva otettu hoidon alettua.

Syyhy on syyhypunkin aiheuttama erittäin tarttuva ihosairaus. Eläinten kohdalla käytetään sanaa kapi.

Syyhy ei parane ilman ivermektiinihoitoa, permetriinivoiteluja, jatkuvaa siivousta ja hyönteismyrkkyä. Syyhyn hoitoa ei saa viivyttää taikka jättää tekemättä, sillä muuten hoito vaikeutuu ja kestää useita vuosia.

Ihmisillä syyhyinfektion aiheuttaa ihmisen syyhypunkki (Sarcoptes scabiei var. hominis). Sama punkki voi kuitenkin tarttua myös muihin eläimiin, esimerkiksi kissoihin ja koiriin. Syyhypunkki laskee munansa isännän ihon pintakerrokseen kaivamaansa käytävään (5–15 mm). Munista kehittyvät punkit tarttuvat helposti kosketuksen, tekstiilien tai pintojen kautta henkilöstä toiseen. Jos yksi perheenjäsen saa tartunnan, hän tartuttaa helposti koko perheen.

Aikuinen punkki voi elää ihmisen kehon ulkopuolella 2–3 päivää.

Trooppisista maista matkailijoitten ja matkatavaroitten mukana tulevat punkit ovat erityisen hankalia hävittää. Riski on suuri, koska monissa maissa suuri osa väestöstä sairastaa syyhyä.

Jatkuvan kutinan ilmetessä koko perheen on hakeuduttava kiireellisesti lääkäriin, sillä taudin hoito vaikeutuu ajan myötä. Hoidon aikaan lakanat tulee vaihtaa päivittäin, koska tautia tartuttava hilse jää yön aikana lakanoihin. On tärkeää pestä vaatteet ja vuodevaatteeti päivittäin 90 asteen pesuohjelmalla sekä kuivata vaatteet kuivausrummun kuumalla ohjelmalla ja silittää kuumalla. Likapyykkiin ei saa koskea ilman hansikkaita, jotta ei tartuta itseään jatkuvasti uudelleen. Puhdasta pyykkiä varten on oltava uudet kertakäyttöhansikkaat. Koska ei ole takeita siitä, että lakanat ja vaatteet näinkään tulevat puhtaiksi, tulisi mieluiten käyttää paperilakanoita. Erityisesti sairaaloissa voitaisiin näin estää laajamittaisia tartuntoja.

Järvistä on mahdollista saada syyskesällä myös imumadon toukkien aiheuttamaa järvisyyhyä, mutta se paranee muutamassa päivässä.

Tartuntatavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhy on WHO:n tautiluokittelussa myös veteen liittyvä tauti[1].

Tauti voi tarttua välillisesti esineistä, kuten vaatteista, vuodevaatteista, huonekaluista, tietokoneen näppäimistöltä taikka auton penkistä. Useimmiten tauti kuitenkin tarttuu suorassa ihokosketuksessa. Mitä pidempi ajanjakso on vietetty tartunnan saaneen kanssa, sitä todennäköisempää on saada tartunta. Tartunnasta kuluu usein 4-6 viikkoa oireiden ilmestymiseen. Sen sijaan uuden tartunnan oireet ilmenevät jopa vuorokauden kuluessa.

Syyhy on yksi kolmesta tavallisimmasta ihosairaudesta lapsilla, tinean ja pyoderman lisäksi[2]. Vuonna 2010 syyhytartunnan oli saanut noin 100 miljoonaa ihmistä maailmassa (1.5% maapallon väestöstä). Tauti on yhtä lailla tavallinen miehillä ja naisilla[3].

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyn oireina pidetään tavallisesti voimakasta kutinaa. Kutinaa ei kuitenkaan välttämättä esiinny lainkaan, tällöin tulee epäillä karstasyyhyä.

Vasta taudin edettyä voidaan sormissa, ranteissa taikka muualla vartalossa havaita pieniä näppylöitä taikka käytäviä. Käytävät ovat usein samansuuntaiset, tällainen merkki antaa miltei varman diagnoosin. Iholla näkyy suurentavalla peilillä katsoen mustia pisteitä.

Iholle syntyy pieniä näppyjen lisäksi bakteeritulehdus raapimisen seurauksena. Tavallisimmat syyhyn alueet ovat sormien välit, sormet (erityisesti sormusten alla), rannepoimu, ranteet, olkapäät, rintojen alusta, nännipihat, rintakehä, selkä, reidet, polvet, sääret, jalat, jalkapohjat, nivuset, vatsa, napa sekä häpykarvoituksen alue, ulkoiset sukuelimet peräaukon poimut. Karstasyyhyssä lisäksi kasvot, päänahka[4] ja kämmenet sekä sieraimet, korvakäytävät, korvat, kulmakarvat ja silmäripset. Ihosta ulos tuleva karsta muistuttaa merisuolakiteitä. Ihon pinta voi olla myös jauhoisen tuntuinen.

Hoitoa ei tule siirtää epävarman diagnoosin vuoksi. Hoito on tehtävä koko perheelle systemaattisesti, jos potilaalla, lääkärillä taikka perheenjäsenellä on asiasta epäily. Ihottuma tulee esiin vasta hoitojen aloittamisen jälkeen, kun tulehtunut näppylä kuivuu. Hoitoja on tällöin kuitenkin jatkettava yhtä väsymättä, koska syyhypunkki on jo siirtynyt toiseen kohtaan.

Kutina ei ole välttämätön oire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhypunkki kaivaa käytävän ihmisen ihon alle. Tämä synnyttää monissa ihmisissä voimakkaan kutinan. Kutinaa ei kuitenkaan ole silloin, jos kyseessä on vartalovoiteita käyttävä potilas, koska karstoja poistuu ihosta voitelun myötä. Pelkällä pesulla ja voitelulla ei silti voi parantua.

Usein lämpö pahentaa kutinaa. Kutina sijoittuu usein iltaan ja yöhön.

Iäkkäillä ihmisillä ei välttämättä esiinny kutinaa.

Myöskään karstasyyhyssä ei ole kutinaa, vain pistelyä. Pistely aiheutuu karstojen poistumisesta ihon lävitse. Tätä tulisi osata epäillä, mikäli tuntee tulevansa ikaän kuin näkymättömien hyönteisten puremaksi.

Monia oudoksuttava kävelyn tunne iholla puolestaan aiheutuu karstan jäämisestä ihon ja vaatteen väliin. Ihon sisällä oleva karsta aiheuttaa käsien jatkuvaa yhteen hieromista. Näin ärsytystä aiheuttavaa karstaa yritetään saada pois kämmenten ihon alta. Nämä merkit nähdessään on tärkeää huolehtia syyhyhoidon järjestämisestä ja vaatteiden desinfioinnista.Voin taikka öljyn kanssa hierominen onkin tärkeä keino vähentää tartuttavan karstan määrää ihossa. Apteekin perusvoiteet tekevät ihon pinnalle kalvon, mikä estää karstan poistumista ihosta. Siksi on parempi käyttää esimerkiksi ruokaöljyä.

Ihottuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyn aiheuttamia näppyjä taikka käytäviä esiintyy usein sormissa tai sormien välissä, kämmenissä ja kämmensivussa, jaloissa, ranteissa, kyynärpäissä ja kyynärtaipeissa, selässä, pakaroissa, reisissä ja sukupuolielimissä. Käsitys siitä, ettei syyhyä esiintyisi kasvoissa ja päänahassa, on virheellinen. Hoidossa onkin erittäin tärkeää muistaa käsitellä myös kasvot, korvakäytävät, sieraimet ja hiuspohja. Hiuspohjan käsittelyyn käytetään Suomessa Nix-shampoota.

Varsinaisia käytäviä ei välttämättä löydy. Myös yksittäiset näpyt sormissa ja ranteissa riittävät diagnoosin tekemiseen. Näppylöitä ja karstaa löytyy myös sukupuolielinten alueelta. Naisilla karstaa tulee myös rintojen nännipihoista ja rintojen alta.

Oireet ilmenevät tyypillisesti 4-6 viikkoa tartunnan jälkeen. Sen sijaan uudelleentartunta ilmenee jo vuorokauden kuluessa. Oireet voivat ilmetä uudelleen kuukausien tai vuosien kuluttua, taikka henkilöllä voi olla oireita useita vuosia. Akropustuloosi eli kämmenten ja jalkapohjien haavaumat tai punehtumat ovat tyypillisiä taudin merkkejä eritoten lapsilla. Karstasyyhyssä ei välttämättä näy karstaa ihon pinnalla - kannattaa muistaa, että tauti on ihon alla. Ihosta tuleva karsta riittää diagnoosin tekemiseen.

Karstasyyhy (crusted scabies) ja ihonalaisesti annettava ivermektiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eivät ainoastaan iäkkäät ja monisairaat henkilöt, vaan myös terveet nuoret henkilöt voivat sairastua karstasyyhyyn. Terveellä henkilöllä tauti ei kuitenkaan muodosta näkyviä, paksuja karstoja, vaan ihosta tuleva hiekkamainen[5] aines on diagnostinen merkki. Karstasyyhyssä koko vartalo ja pää, kasvot, huulet, nenän sisus, korvakäytävät ja silmät ovat infektoituneet. Karstasyyhystä kärsivillä on voimakkaasti hilseilevä iho, vain vähäistä kutinaa. Ihon alta lääkinnän tai voitelun yhteydessä tuleva hiekkamainen karsta sisältää tuhansia syyhypunkkeja ja on erittäin tartuttavaa. Karstasyyhy on myös tässä ihon pinnalta huonosti huomattavassa muodossaan vaikeasti parannettava, koska karsta suojelee syyhypunkkeja paikallishoidon kemikaaleilta.

Hoidon tuleekin olla monivuotista ja annosten tavallista suurempia. Yli 60 kg painavan aikuisen hoitoannos on 16 mg ivermektiiniä kaksi kertaa viikossa. Seuranta ja potilaan tuoman karstan tutkiminen mikroskopian avulla on tarpeen. Stromectol-ivermektiinin korkean hinnan vuoksi vaikeaa syyhyä tulee hoitaa suunnitelmallisesti ihonalaisin ivermektiinipistoksin kerran viikossa. Hoitoa jatketaan niin monta kuukautta tai vuotta, kunnes öljyllä hieromalla ei enää tule karstaa ihosta ja potilas itse katsoo parantuneensa. Potilas voi huolehtia injektioista itse, jos hänelle laitetaan kanyyli. Nestemäistä ivermektiiniä (Ivomec) on Suomessa saatavana vain eläinlääkäriltä. On tärkeää, että nestemäinen ivermektiini saataisiin pian itsehoitolääkkeeksi Suomessa. Samaa lääkettä annetaan myös muulle perheelle sekä lemmikeille.

Taudinaiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulla italialainen biologi Diacinto Cestoni (1637–1718) kuvasi syyhypunkkina nykyisin tunnetun punkin Sarcoptes scabiei, alalaji hominis, syyhyn aiheuttajana. Sarcoptes on ihon loiseläinten suku ja osa suurempaa punkkien sukua, jotka tunnetaan nimellä scab mites. Näillä punkeilla on kahdeksan jalkaa ja ne kuuluvat samaan luokkaan kuin hämähäkit ja punkit.

Sarcoptes scabiei pituudeltaan alle 0.5 mm, mutta ne voi toisinaan havaita pieninä valkeina pisteinä. Munia kantavat naaraat kaivavat käytävän ihon ulompaan osaan (stratum corneum) ja munivat munat pinnalliseen käytävään. Munista kuoriutuu toukkia 3-10 päivän kuluessa. Nuoret punkit siirtyvät ihon pinnalle ja elävät nymfivaiheen, ennen kuin niistä tulee aikuisia. Syyhypunkki elää 3-4 viikkoa. Urokset liikkuvat ihon pinnalla, kaivautuen toisinaan ihoon. Useimmiten, muutoin terveen henkilön ihossa on arviolta 11 naarasta käytävissään. Mikäli kyse on karstasyyhystä, on punkkeja kuitenkin tuhansittain. Siksi on tärkeää ottaa huomioon ihon alta tulevasta karstasta kertova potilas, jolla ei näy pinnallista ihottumaa juuri lainkaan.

Syyhypunkkien liike iholla voi aiheuttaa voimakasta kutinaa. Kyseessä on ajallisesti jäljessä tuleva, solujen välittämä tulehdusreaktio, joka kohdistuu allergeeneihin. IgE vasta-aineita voidaan havaita seerumissa samoin kuin infektion alueella. Vasta-aineet reagoivat useisiin proteiiniallergeeneihin, joita löytyy punkin ruumiista. Välittömiä vasta-ainevälitteisiä allergiareaktioita on kuvattu tartunnan saaneilla, mutta ei terveillä henkilöillä. Tällainen heti ilmenevä hypersensitiivisyys saattaa selittää uudelleen tartunnan saaneiden nopeasti ilmenevät oireet.

Syyhy on erittäin tarttuvaa. Se voi levitä koko vartalolle, kun potilas raapii tai voitelee itseään ja punkkeja joutuu kynsien alle. Syyhy tarttuu tavallisesti pidemmän aikaa yhdessä ollessa. Tavallisimmin syyhy tarttuu ihokontaktissa. Taudin voi saada myös vaatteista, vuodevaatteista, huonekaluista, auton istuimista, tietokoneen näppäimistöstä, puhelimesta, maksukorteista jne. Syyhypunkin on arveltu voivan selviytyä isännän ulkopuolella noin 3 vuorokautta. Eri maissa on kuitenkin eri alalajeja, joiden tiedetään elävän useita viikkoja taikka kuukausia. Pakastamisen tehokkuudesta on myös erilaisia mielipiteitä: punkit saattavat muuttua liikkumattomiksi, mutta eivät kuole kylmässä.

Kuten täitkin, voi syyhypunkkikin tarttua sukupuoliteitse, mutta kondomi ei suojaa tartunnalta, koska tartunta voi tapahtua miltä tahansa vartalon ihoalueelta taikka lakanoista.

Patofysiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutinan aikaansaa punkin proteiinien aiheuttama allerginen reaktio. Ei tiedetä tarkkaan, mikä proteiini on kyseessä. Samat proteiinit ovat läsnä myös syyhypunkkien jätöksissä, jotka punkki jättää kuollessaan ihon alle ja jotka voidaan havaita ihosta tulevina mustina pisteinä.

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhydiagnoosi voidaan tehdä epäröimättä, mikäli henkilö on matkaillut, mikäli hänellä on kutinaa iltaisin taikka jauhoinen iho. Myös mikäli iholla on näppylöitä tyypillisessä paikassa tai mikäli joku tuttava on saanut tartunnan. Klassisin syyhyn merkki on sormiväleissä oleva käytävä, joka voi kuitenkin olla pelkän näppylän taikka kahden vierekkäisen näppylän muodostama: näkyviä käytäviä ei välttämättä ole. Käytäviä etsitään hieromalla ihoalueeseen mustetta taikka tetrasykliinivalmistetta, joka näyttää käytävän sijainnin erityisen valon avulla katsottaessa. Iho pyyhitään tämän jälkeen alkoholilla. Käytäviä ei ole helppoa löytää. Taudin aiheuttava punkki on hyvin pieni loinen, jota ei helposti näe paljain silmin. Tarvitaan vähintään 20 x suurentava pöytäpeili taikka suurennuslasi. Ihoraappeissa pyritään saamaan joko punkki, munia takka jätöksiä. Myös UV-valon avulla saatetaan havaita käytäviä.

Virhediagnooseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhystä kärsivä potilas saa useimmiten väärän diagnoosin myös ihotautilääkärillä käydessään. Diagnoosin viivästyessä taudin hoito vaikeutuu huomattavasti. Usein ehdotettuja diagnooseja ovat atooppinen ihottuma, piirtopaukamointi, follikuliitti eli karvatuppitulehdus, syfilis, allergiset reaktiot sekä muut ulkoloiset kuten täit, vaatetäit ja kirput. Loisharhaluulon sijaan kyse on tavallisimmin karstasyyhystä, joka ei näy ihon pinnalla, mutta aiheuttaa huomattavaa epämukavuutta.

Diagnosoimaton syyhy aiheuttaa vakavan syrjäytymisvaaran. Siksi koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää hoitaa syyhyä tehokkaasti ja viipymättä, kun potilas tuo esille epämääräisiä iho-oireita. Samoin vanhustenhoitolaitoksissa, päiväkodeissa, kouluissa ja kasarmeissa on hyvä seurata terveyttä ja estää näin mahdollinen epidemia. On aina parempi hoitaa syyhy, sen sijaan että odotetaan, että saadaan selkeä diagnoosi. Vitkastelun myötä tauti pahenee väistämättä. Paraneminen voi kestää useita vuosia. Tänä aikana potilas ehtii tartuttaa useita henkilöitä lähipiirissään.

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurten ihmisjoukkojen hoitaminen paikallisella permetriinivoiteella ja sisäisellä ivermektiinillä ovat olleet tehokkaita punkkien määrän pudottamisessa. Viikoittainen hoito on kuitenkin tarpeen. Minkäänlaista rokotetta ei ole olemassa. Sen sijaan hyönteismyrkkyjen avulla voidaan jonkin verran hidastaa tartuntoja. Lähipiirin hoitaminen yhtäaikaisesti on suositeltavaa, vaikka lähipiiri olisi oireeton. Näin estetään jatkuvat pingpong-tartunnat. Sisätiloissa tulisi pitää sisäkenkiä, koska sukanpohjiin tarttuu tehokkaasti syyhypunkkeja sisältävä lattipöly.

Hoito, siivous ja hyönteismyrkytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhypunkin hoidossa käytetään useita eri lääkeaineita. On välttämätöntä hoitaa kerralla koko perhe taikka yhteisö, jotta estetään uudelleen tarttuminen.

Tauti hoidetaan käyttämällä punkille myrkylllisiä lääkkeitä (NIX, 5 % permetriinivoide. Apteekista ilman reseptiä). Mikäli NIX-hoito ei tehoa, kannattaa lääkäriltä pyytää ivermektiinihoitoa (Stromectol tai Ivomec). Hoito on uusittava oireellisilla henkilöillä viikon kuluttua. Koko perheen hoitaminen on aina tarpeen. Kasvot, korvat, sieraimet ja limakalvot hoidetaan Betadine-jodiliuoksella. Hiuspohja hoidetaan Nix-shampoolla, jotta syyhy ei siirry pään alueelle. Hoitavat aineet jätetään iholle yön ylitse

Karstasyyhyn kohdalla siivoaminen on erityisen tärkeää, jotta ympäristön tartuttavuutta voidaan vähentää. Karstasyyhyä sairastavan potilaan huone on siivottava perusteellisesti. Lakanoina käytetään paperilakanoita ja vaatteina paperikaapua. Huone asetetaan käyttökieltoon vähintään viikoksi. Lakanat ja vaatteet hävitetään polttamalla. Avoimia roskakoreja ei käytetä. Siivouksen jälkeen huone ja huonekalut sekä lattia suihkutetaan hyönteismyrkyllä, jota lisätään seuraavien siivousten jälkeen.

Suomesta ei ole saatavilla tähän tarkoitukseen myytävää hyönteismyrkkyä. Suomessa myydään permetriiniä sisältäviä hyönteismyrkkyjä, kuten Bio-Kill, Baygon, Raid ja Cooper's muurahaismyrkky. Näitä voidaan käyttää meillä vaatteiden desinfiointiin.

Vaatteet pestään 90 asteessa, kuivataan kuivausrummussa sekä silitetään puhtaat kertakäyttöhansikkaat kädessä. Käytettyihin vaatteisiin ei kosketa paljain käsin. Pyykkikorin sisällä käytetään muovisäkkiä, johon suihkutetaan hyönteismyrkkyä ja säkin suu suljetaan tiiviisti. Pyykkikoria on hyvä säilyttää ulkona.

Myös silitetyt puhtaat vaatteet suljetaan muovipussiin. Myöskään puhtaisiin vaatteisiin ei kosketa käsin.

Permetriini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa käytetään permetriiniä sisältävää Nix-voidetta, jota voi ostaa apteekeista ilman reseptiä.

Ennen voiteen levittämistä tehdään suursiivous, jotta nukkuma-alue on mahdollisimman puhdas. Patja suojataan muovilla taikka suihkutetaan hyönteismyrkyllä hyvissä ajoin. Päivän vaatteet laitetaan muovisäkkiin, johon suihkutetaan hyönteismyrkkyä, säkki suljetaan. Käydään suihkussa tavalliseen tapaan. Pestään hiukset Nix-shampoolla, joka jätetään yöksi hiuksiin. Kuivataan lattia. Voidetta levitetään koko vartalolle, myös kasvojen alueelle. Erityisesti on muistettava sieraimet, korvakäytävät, hiusraja, napa, kynsien alustat joihin töpötetään voidetta litteän esineen avulla, napa, sukuelinten ihopoimut, peräaukon ihopoimut! Voide jätetään iholla 8-14 tunniksi. Mikäli oireita ei ole lainkaan, saattaa yksi voitelu riittää. Muutoin voitelu toistetaan 7 ja 14 päivän kuluttua. Permetriini aiheuttaa iholla värinän tunnetta ja lihasvärinöitä, mutta tunne ei ole erityisen epämiellyttävä.

Karstapotilas voitelee itsensä kokonaan päivittäin niin kauan, kunnes kaikki oireet pysyvät poissa.

Permetriinivoiteen hinta on Suomessa suuri ongelma. Vaikean syyhyn hoitamiseksi on järkevintä sekoittaa Bio-Kill -permetriiniä perusvoiteeseen. Olisikin tärkeää, että terveysviranomaiset meillä ottaisivat kannakseen tukea syyhylääkitystä voimakkain taloudellisin toimin. Useissa maissa permetriini ja ivermektiini ovat korvattavia lääkkeitä. Erityisesti matkailun ja maahanmuuton lisääntyessä on nykyinen politiikka kestämätöntä. Hoidon tukeminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa merkittävästi.

Ivermektiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivermektiiniä käytetään sisäisesti (Stromectol), ulkoisesti ja suonen kautta (eläinlääkinnässä nestemäinen Ivomec). Ivermektiini on välttämätöntä oirehtivan syyhyn hoitamiseen ja sitä tulisi määrätä nykyistä herkemmin. Pitkät ivermektiinikuurit korkeammalla 16 mg annoksella ovat tarpeen karstasyyhyssä.

Ivermektiinin soveltutuudesta sylilapsille ei ole tietoa, eikä sitä suositella alle 6-vuotiaille.

Paikallisten ivermektiinivalmisteiden on todettu olevan tehokkaita syyhyn hoidossa aikuispotilailla. Eläinlääkintään myytävä Ivomec on suositeltava huokean hintansa ja vähäisten sivuvaikutusten vuoksi. Olisikin toivottavaa, että lääkärit uskaltautuisivat määräämään Ivomec'ia StromectoIin sijaan, kunnes hintapolitiikkaa on meillä saatu muutetuksi. Ulkoista ivermektiiniä käytetään ulkomailla suihkeena lemmikkieläinten kapitartunnoissa. On toivottavaa, että myös näitä tuotteita saataisiin Suomeen myyntiin.

Muut syyhylääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita syyhylääkkeitä ovat lindaani, bentsyylibentsoaatti, krotamitoni, malationi sekä rikkivoide.

Lindaaani on tehokasta, mutta sen saatavuutta on rajoitettu mahdollisen neurotoksisuuden vuoksi. Yhdysvalloissa lindaania käytetään hyväksyttynä toissijaisena lääkkeenä[28]

Ranskassa käytetään bentsyylibentsoaattia paikallishoitona pensselillä levitettynä, lisäksi ivermektiiniä suun kautta ja Spregal-suihketta iholle. Huoneen ja vaatteiden puhdistamisessa korostetaan A-Par -hyönteismyrkkysuihkeen tärkeyttä. Sairaaloitten ohjeissa korostetaan eristämistä. Myös sairaanhoitajat perheineen lääkitään jatkuvalla permetriinivoidekäsittelyllä niin kauan, kuin potilaalla on oireita.

Kehitysmaissa käytetään usein rikkivoidetta taikka bentsyylibentsoaattia alhaisen hinnan vuoksi. 10% rikkivoiteen on todettu olevan suhteellisen tehokasta.

Rikkivoidetta käytetään tyypillisesti vähintään viikon ajan. Voiteeseen on hyvä lisätä myös kamferia ja hilsettä kuorivaa salisyylihappoa. Apteekin sekoittamaa rikkivoidetta suositellaan permetriinin sijaan lapsille.

Krotamitoni (Eurax) on osoittautunut permetriiniä vähemmän tehokkaaksi. Rikkivoide ärsyttää ja kuivattaa sukuelimiä.

Limakalvoilla voidaan käyttää Betadine-jodiliuosta, joka ei kirvele. Jodilla on tärkeä tehtävä osana syyhyn hoitoa.

Monissa maissa on käytetty viime vuosiin saakka Mercurochrome-merkkistä antiseptistä ainetta, joka sisältää punkit tappavaa elohopeaa.

Afrikassa käytetään elohopeaa sisältävää vaalentavaa saippuaa, jonka voi olettaa vaikuttavan myös syyhyyn. Etelä-Amerikassa käytetäan rikkisaippuaa. Nämä eivät kuitenkaan paranna syyhyä, vain hillitsevät sitä.

Kotikonstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhy ei poistu ilman ivermektiiniä. Kotikonsteilla syyhyä voi enintään rajoittaa.

Suomessa myytävä nestemäinen Bio Luvil -pesuaine kuivattaa koko vartalolle levitettynä kutisevat kohdat ja tekee ne näkyviksi.

Myös kloorilla peseytyminen on maailmalla tavallista.

Eteerisistä oljyistä syyhyn hoidossa käytetään neilikkaöljyä. Ongelmana on kuitenkin, ettei kutisevan kohdan hoitaminen riitä, vaan on hoidettava koko vartalo joka päivä.

Syyhyn hoito ennen vanhaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vanhaan Suomessa käytettiin syyhyn hoitoon harmaasalvaa, joka sisälsi elohopeaa.

Luonnonlääkinnässä on ennen vanhaan käytetty piharatamoa.

Elias Lönnrot kertoi, kuinka syyhypotilaan pää ajeltiin ja peitettiin tervalla. Kenties syyhyhoitojen pitkittyminen johtuukin nykyisin siitä, ettei hiuksia ajella.

Myös saunominen on tärkeää syyhyn hoidossa, joskaan ei riitä hoidoksi.

Epidemiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyä esiintyy siellä, missä on paljon ihmisiä.

Anne Frank sai syyhytartunnan ollessaan Bergen-Belsenin keskitysleirillä.[30]

Syyhy on tavallinen monissa kehitysmaissa. [31] Kehitysmaissa syyhy on erityisen ongelmallista maaseudulla. Tällaisessa ympäristössä tarvitaan laajoja strategioita syyhyn vähentämiseksi. Vain yksittäisten henkilöiden hoitaminen on täysin tehotonta johtuen jatkuvasta tartuntakierteestä ja huonosta hygieniasta. Suurten ihmisjoukkojen lääkitseminen ja yhteisön sitoutuminen hankkeen vaatimiin hygieniatoimiin on välttämätöntä.

Ihmisjoukkojen hoitamiseen sopivimmasta lääkkeestä keskustellaan yhä.[32][33] Mm. moksidektiinia kokeillaan parhaillaan.

Laajamittaiset lääkintähankkeet täytyy suunnitella hyvin, jotta ne olisivat taloudellisesti järkeviä ja tehokkaita. Koska paikallisväestön syyhy rajoittuu usein köyhiin ja kaukaisiin seutuihin, se ei ole saanut kansanterveyskeskustelussa ansaitsemaansa kiireellistä huomiota poliitikkojen taikka lahjoittajien taholta.[32][33]

Syyhyn vaikutus kansantalouteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On todennäköistä, että syyhyn hoitaminen parantaisi eri maiden taloustilannetta. Myös Suomessa tarvitaan syyhyä koskeva kansallinen strategia, sillä nykyisin potilas jää meillä yksin vastuuseen diagnoosista ja hoidosta.

Epidemiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhy on maailmanlaajuisesti yksi kolmesta tavallisimmasta lastentaudista, tinean ja pyoderman ohella.h Vuonna 2010 syyhytartunnan oli saanut arviolta 100 miljoonaa henkeä (1.5% maailman väestöstä). Syyhy on yhtä tavallinen sekä miehillä, että naisilla.[5] Punkkeja tavataan kaikkialta maailmasta ja tartunnan voivat saada kaiken ikäiset, rotuiset ja taloudellisesti eri asemissa olevat henkilöt. Syyhyä esiintyy kaikilla ilmastovyöhykeillä.[11] Syyhyä tavataan kuitenkin tavallisimmin siellä, missä on paljon ihmisiä ja missä on huonot hygieniaolot.[34] Vuonna 2009 arvioitiin noin 300 miljoonan henkilön saavan tartunnan vuosittain. Määrää on pidetty toisinaan liian suurena taikka liian varovaisena. Arviot syyhytartuntaa kantavasta osuudesta maailman ihmisistä vaihtelevat välillä 1–10%. Joissakin kansoissa jopa 50–80% kantaa tartuntaa.

Joillakin alueilla, joilla hyönteismyrkkyjä on käytetty vuosikymmeniä, syyhypunkit ovat mahdollisesti kehittäneet resistenssin permetriinille. Näin on käynyt esimerkiksi luteiden kohdalla. Siksi matkalta palaavan syyhyä on hoidettava erityisen pitkään ja vahvoin annoksin. Australiassa käytetään 7 ivermektiiniannosta, jotka annetaan 30 päivän aikana: 1. päivänä, 2. päivänä, 7. päivänä, 8. päivänä, 15. päivänä, 16. päivänä sekä 29. päivänä.

Kehitysmaissa vuodevaatteita desinfioidaan auringon paahteessa levittämällä vuodevaatteet ja patjat katoille päivän ajaksi. Suomessa kuivausrumpu on vastaavasti erityisen tärkeä syyhypotilaan apu.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyn englanninkielinen nimi on scabies (latinan raaputtamista tarkoittavasta sanasta scabere[6]). Syyhy tunnetaan myös "seitsemän vuoden kutinana"[7].

Syyhy on ollut ihmisen kumppanina ammoisista ajoista lähtien. Egyptissä ja Lähi-Idässä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella syyhystä on merkkejä ainakin vuodesta 494 eKr. Ensimmäinen kirjallinen viittaus syyhyyn on ilmeisesti Raamatussa – kyseessä on eräänlainen "lepra", joka mainitaan Leviticuksessa noin circa 1200 eKr. Voi myös olla, että yksi 28 Deuteronomian kirouksista oli juuri syyhy. Noin 400 eKr, Aristoteles ilmoitti "täistä", jotka "pakenevat pienistä näppylöistä, mikäli nämä puhkaistaan — tämä kuvaus sopii syyhypunkkiin.

Kreikkalainen ensyklopedisti ja lääketieteen tekstien kirjoittaja Aulus Cornelius Celsus (noin 25 eKr.– noin 50 jKr) nimesi nykytiedon mukaan taudin nimellä "scabies" ja kuvasi taudin pääpiirteissään. Syyhyn loisetiologiaa dokumentoi italialainen fyysikko Giovanni Cosimo Bonomo (1663–1696) vuonna 1687 kirjoitetussa kirjeessään, "Observations concerning the fleshworms of the human body". Bonomon kuvauksen ansiosta syyhystä tuli yksi ensimmäisiä tauteja, joiden taudinaiheuttaja tunnettiin.

Kansainväliset hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The International Alliance for the Control of Scabies (IACS) luotiin vuonna 2012]. Siihen kuuluu yli 70 tutkijaa, kliinikkoa ja kansanterveyden asiantuntijaa yli 15 maasta. Allianssi on saanut syyhylle WHO:n huomion. Seurauksena tästä WHO on kirjannut syyhyn viralliselle unohdettujen trooppisten sairauksien listalleen.

Muiden eläinten kapi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyä esiintyy monilla kesyillä ja villieläimillä. Näillä eläimillä on omat punkki-alalajinsa. Nämä alalajit voivat aiheuttaa tartunnan muissakin, kuin tavallisissa isännissään, mutta tällaiset tartunnat eivät ole pitkäkestoisia. Kapitartunnan saaneet eläimet kärsivät pahasta kutinasta ja sekundaarisista ihotulehduksista. Eläimet laihtuvat usein voimakkaasti. Tavallisin kapin muodon aiheuttaa Sarcoptes scabiei canid, kissoissa ja koirissa. Kapi voi tarttua ihmisiin, jotka ovat tekemisissä sairaiden eläinten kanssa. Erona on se, että eläinten kapi aiheuttaa ihmisille oireita pääasiallisesti vaatteiden peittämillä ruumiinosilla. Linnut sairastavat kapia, jota kutsutaan nimellä suomuiset jalat. (Scaly leg).

Kaikkien eläinten kapia (lukuunottamatta collie- ja joitakin muita koirarotuja) hoidetaan ivermektiinillä 0.4 mikrogrammaa / painokilo. Edullisin keino hoitaa elainten kapia on muutaman päivän välein suun kautta annettava, hevosille myytävä ivermektiinitahna, jota saa apteekista. Esimerkiksi kissalle annetaan hevostahnaa noin 3 mm mittainen palanen hampaitten taakse laitettuna niin kauan, kuin on tarpeen.

Tehokkaimmaksi on kuitenkin osoittautunut ihon alle pistettävä nestemäinen ivermektiini. Suurena ongelmana on nestemäisen aineen saatavuus. On erittäin toivottavaa, että aine saataisiin reseptivapaaksi. Näin voitaisiin hoitaa tehokkaammin sekä ihmisiä, että eläimiä. Käytännössä kaksi kertaa lääkitseminen ei paranna. Hoidon on oltava pitkäjänteistä ja se saattaa kestää vuosia.

Villiintyneillä kotieläimillä, jotka eivät ole saaneet eläinlääkärin hoitoa, on usein kapi ja muita sairauksia. Eläimiä autetaan tällöin koskematta käsin taikka vaattein ja ilman, että eläin otetaan sisätiloihin. Hansikkaat heitetään käytön jälkeen pois taikka pestään kloorilla. Myös lopettaminen on armeliasta, sillä eläinten lääkitseminen on turkin vuoksi vaikeaa.

Myös villieläimillä esiintyy kapia. Esimerkiksi gorillat saattavat saada tartunnan koskettamalla ihmisten käyttämiä esineitä.

Olisi toivottavaa, että myös villieläinten kapia torjuttaisiin esimerkiksi ivermektiiniä sisältävien syöttien avulla. Vastaavia pellettejä on saatavilla esimerkiksi vuohille markkinoituina.

Hoitamaton syyhy kulkukoiralla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Scabies
  1. "WHO -Water-related Disease". World Health Organization. Retrieved 2010-10-10.
  2. Andrews RM, McCarthy J, Carapetis JR, Currie BJ (December 2009). "Skin disorders, including pyoderma, scabies, and tinea infections". 56 (6): 1421–40. Pediatr. Clin. North Am..
  3. Vos, T (Dec 15, 2012). "Years lived with disability (YLDs) for 1160 sequelae of 289 diseases and injuries 1990–2010: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2010.". Lancet 380 (9859): 2163–96. doi:10.1016/S0140-6736(12)61729-2. PMID 23245607.. -.
  4. Schwarzkopfin sivusto
  5. Univ; Washington - Challenging Unknowns
  6. Mosby's Medical, Nursing & Allied Health Dictionary, Fourth Edition, p. 1395. Mosby-Year Book Inc., 1994.
  7. Gates, Robert H. (2003). Infectious disease secrets (2. ed.), p. 355. ISBN 978-1-56053-543-0.. Philadelphia: Elsevier, Hanley Belfus.