Permetriini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Permetriini

Permethrin-2D-skeletal.png

Tunnisteet
CAS-numero 52645-53-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava C21H20Cl2O3
Moolimassa 391.28 g/mol
Ulkomuoto -
Sulamispiste 34 °C
Kiehumispiste 200 °C
Tiheys 1.19 g/cm³
Liukoisuus veteen -

Permetriini (3-fenoksibentsyyli-3-(2,2-dikloorivinyyli)2,2-dimetyylisyklopropaanikarboksylaatti) on synteettinen pyretroideihin kuuluva kemikaali, jota käytetään tuholaismyrkyissä.[1] Se toimii hermomyrkkynä hyönteisille ja sitä käytetään sekä hyönteisten tappamiseen että karkottamiseen. Se toimii hermosolujen solukalvoilla hidastaen natriumreaktiota. [2] Nisäkkäät kestävät permetriiniä paljon paremmin kuin hyönteiset ja myrkytystapaturmat ovat harvinaisia. Kalat ovat aineille varsin herkkiä.[3]

Permetriiniä käytetään laajalti maataloudessa tappamaan tuhohyönteisiä puuvilla-, vehnä, maissi- ja sinimailaspelloilta sekä jossain määrin myös siipikarjan loisten torjuntaan. Permetriiniä käytetään tehoaineena täishampoissa. Permetriinin käyttö on herättänyt vastustusta, sillä se tappaa valikoimatta kaikenlaisia eläimiä, kuten mehiläisiä, kaloja ja pieniä nisäkkäitä.

Permetriini tuli markkinoille 1990-luvun alussa, ja sitä pidettiin turvallisempana kuin sitä ennen käyttettyjä organofosfaatteja.[2]. Se suojaa tehokkaasti malariaa levittäviltä hyttysiltä.

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Permetriini sitoutuu natriumkanavaan tukkien sen ja siten hidastaen hermojärjestelmää. Aine vaikuttaa kääntäen verrannollisesti lämpötilaan, joten se vaikuttaa nopeammin kylmäverisiin eliöihin (hyönteiset, kalat, sammakot jne) kuin lämminverisiin (suurin osa nisäkkäistä ja linnut):

  • Permetriini on erityisen vaarallista vesieliöille kuten kaloille, joten sitä sisältävien tuotteiden käyttäminen veden läheisyydessä vaatii erityistä varovaisuutta.
  • Permetriini on lisäksi erittäin vaarallista kissoille, joten koirille tarkoitettuja ainetta sisältäviä tuotteita ei saa käyttää kissoille.[4]
  • hyvin suuret annokset aiheuttavat myrkytyksen oireita myös muissa nisäkkäissä ja linnuissa mukaan lukien ihmiset.
    • LD50-arvo suun kautta rotalla: 450 mg/kg.
    • LD50-arvo ihon kautta rotalla: 2500 mg/kg.
    • Välitön myrkyllisyys kalalle LC50 (24 h) = 0.014-0.025 mg/l.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Terveyskirjasto
  2. a b Marketta Ollikainen: Täistä ei päästä 1999. Tiede-lehti.
  3. Torjunta-aineet. Orgaaniset ympäristömyrkyt (s. 9) Kustannusosakeyhtiö Medicina.
  4. report "Cats 'killed by flea treatment'" 2007-11-10. BBC News. Viitattu 2011-01-05.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hazard X.svg Hazard N.svg