Suurisuukala
Wikipedia
| Suurisuukala | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Epibulus insidiator (Pallas, 1770) |
||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Suurisuukala Wikispeciesissä |
Suurisuukala (Epibulus insidiator) on melko suurikokoinen huulikala.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Suurisuukalalla on valkoinen pää ja ruskea vartalo, jossa kulkee keltainen pystyraita. Nimensä se on saanut suustaan, jonka se voi heilauttaa puolen kalan mittaiseksi lonksauttamalla leukaluunsa sijoiltaan. Kala voi kasvaa 35 cm pituiseksi.
Nuoret yksilöt ovat aivan erinäköisiä ja muistuttavat Wetmorella-suvun huulikaloja.[1]
Alkuperä [muokkaa]
Suurisuukaloja elää Indopasifisella merialueella 1-40 metrin syvyydessä. [2]
Ravinto [muokkaa]
Suurisuukala pyydystää joustavan leukaloukkunsa avulla erilaisia rapuja ja pieniä kaloja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Australian Museum Fish Online
- ↑ Epibulus insidiator (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Värikuvia Animal Diversity Web
