Suosekoyökkönen
| Suosekoyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Sekoyökköset Amphipoea |
| Laji: | lucens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Amphipoea lucens |
|
| Katso myös | |
Suosekoyökkönen (Amphipoea lucens) on hyvin vaikeasti tunnistettava, kosteilla paikoilla tavattava pienehkö yökköslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suosekoyökkönen on Suomen lajiston vaikeimmin lajilleen tunnistettavia yökköslajeja ja lajinmääritystä varten perhosesta on käytännössä tarpeen tehdä genitaalipreparaatti. Erityisen samannäköinen laji on selvästi yleisempi kalvassekoyökkönen (Amphipoea fucosa).[1]
Pienehkö yökkönen, jonka etusiipien pohjaväri on tumma, lämpimän kellanruskea. Siipisuonet ja poikkiviirut erottuvat hyvin ja siiven kärkiosassa ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välissä on tyypillisesti violettia sävyä. Poikkiviirut ovat yleensä kaksinkertaiset, mutta joskus jopa kolminkertaiset ja siiven keskiosan poikki kulkeva keskivarjo voimakas. Rengastäplä ja munuaistäplä erottuvat hyvin ja ovat useimmiten väriltään kellanoranssit, joskin munuaistäplä on osalla yksilöitä kirkkaan valkoinen. Munuaistäplän sisänurkka on varjosteinen ja sen sisällä on lenkin muotoinen tumma viiru. Takasiivet ovat ruskeat. Siipiväli 31–35 mm.[2][3][1]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britteinsaarilla, Keski- ja Pohjois-Euroopassa tavattava laji, jonka levinneisyys tunnetaan puutteellisesti, sillä luotettava määritys on vaikeaa. Se kuitenkin vaikuttaa seurailevan rannikoita.[4] Idässä perhosta on tavattu Keski-Aasiassa saakka.[1] Suomessa laji on laajalle levinnyt, mutta selvästi harvinaisempi kuin kauno- tai kalvassekoyökkönen. Sitä tavataan etelärannikolta ja saaristosta ainakin Kemi-Kajaani-linjalle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle. Lennon huippu on vasta elokuun loppupuoliskolla, hieman myöhemmin kuin muilla sekoyökkösillä.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikoittainen kosteikkolaji, jota tavataan soilla, etenkin rämeillä, saaristossa, rannoilla ja soistuvissa metsissä. Suhteellisesta harvinaisuudestaan huolimatta sopivalla paikalla se voi kuitenkin olla runsaslukuinen. Perhoset tulevat sekä valolle että makealle syötille.[1]
Toukka elää ravintokasvia kasvavissa mättäissä ja koteloituu maahan. Muna talvehtii.[1]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasvi Suomessa on tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Ulkomailla se elää myös muilla heinäkasvieilla ja erityisesti siniheinällä (Molinia caerulea).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 112–114
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/amphipoea_lucens.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2357
- ↑ http://www.habitas.org.uk/moths/species.asp?item=6462
- ↑ http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Amphipoea/lucens/Amphipoea%20lucens.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- koiraan genitaalit (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- naaraan genitaalit (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- kaavio suosekoyökköskoiraan genitaalien sivulämssästä verrattuna kalvassekoyökköseen (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)