Suloinen ikuisuus
| Suloinen ikuisuus | |
|---|---|
| The Sweet Hereafter | |
 |
|
| Ohjaaja | Atom Egoyan |
| Käsikirjoittaja | Atom Egoyan |
| Perustuu | Russell Banksin romaaniin |
| Tuottaja |
Atom Egoyan Camelia Frieberg |
| Säveltäjä | Mychael Danna |
| Kuvaaja | Paul Sarossy |
| Leikkaaja | Susan Shipton |
| Pääosat |
Ian Holm Sarah Polley Bruce Greenwood |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Kanada |
| Tuotantoyhtiö | Alliance Atlantis |
| Levittäjä | Alliance Films (käännä suomeksi) Netflix |
| Ensi-ilta | 1997 |
| Kesto | 112 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Suloinen ikuisuus (The Sweet Hereafter) on vuonna 1997 ensi-iltansa saanut Atom Egoyanin käsikirjoittama ja ohjaama kanadalainen draamaelokuva. Pikkukaupungin asukkaista vakavan koulubussionnettomuuden jälkiselvittelyissä kertova tarina on yksi palkituimmista kanadalaiselokuvista. Se perustuu Russell Banksin romaaniin, joka puolestaan pohjautuu vuoden 1989 tositapaukseen Texasissa.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vakava bussionnettomuus on surmannut suuren osan lapsista Kanadan Brittiläisen Kolumbian pikkukaupungissa. Asianajaja Mitchell Stephens (Ian Holm) kulkee surutalosta toiseen ja yrittää taivuttaa lasten vanhempia nostamaan ryhmäkanteen bussiyhtiötä vastaan, koska bussin jarrut olivat ilmeisesti olleet epäkunnossa. Hän kärsii paitsi tehtävänsä epäeettisyydestä, myös siitä että hänen oma tyttärensä on luisumassa pysyvästi huumeiden käyttäjäksi. Vähitellen hän saa vanhempia yhtymään kanteeseen ja alkaa kouluttaa onnettomuudesta selviytyneitä nuoria avaintodistajiksi tulevaan oikeudenkäyntiin. Esitutkinnassa yksi heistä, halvaantunut tyttö, kuitenkin valitsee sanansa tahallaan väärin omien perhetraumojensa takia, ja syytteistä luovutaan.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suloinen ikuisuus on kaikkien aikojen palkituimpia kanadalaisia elokuvia. Se sai Grand Prix’n ja kaksi muuta palkintoa Cannesin elokuvajuhlilla 1997 ja voitti Genie Awards -gaalassa 16 ehdokkuudestaan kahdeksassa kategoriassa, muun muassa vuoden parhaan kanadalaiselokuvan palkinnon. Atom Egoyan oli Oscar-ehdokkaana parhaan ohjauksen ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen sarjoissa.[2][1][3]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Suloisen ikuisuuden vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Andrew McIntosh, Wyndham Wise: The Sweet Hereafter The Canadian Encyclopedia. 14.2.2017. Viitattu 14.2.2024.
- ↑ Haku 'sweet hereafter' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 13.2.2024.
- ↑ Genie Awards The Canadian Encyclopedia. Viitattu 13.2.2024.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.
