Suggestopedinen kielenopetus

Suggestopedinen kielenopetus on bulgarialaisen psykiatrin ja professorin Georgi Lozanovin kehittämä menetelmä vieraan kielen oppimiseksi, jossa omaksutaan tietoja, taitoja ja elämyksiä aistien mielikuvaprosessien kautta. Tämän jälkeen niitä aktivoidaan oman elämyksen, kokemuksen ja ymmärryksen kautta. Alan tutkimuksessa suggestopediaa on kritisoitu jo pitkään ja väitetty näennäistieteeksi.

Lozanovin (1980) mukaan suggestopedian onnistumisen edellytyksiä ovat ilo, tiedostamattoman ja tiedostetun yhdistäminen sekä persoonallisuuden koko kapasiteetin hyödyntäminen. Suggestopedia on kannattajiensa mukaan luova ja kehittävä oppimismenetelmä, jossa on kyse mielen voimavarojen käytöstä. Tarkoituksena on edesauttaa oppimista alitajunnan energiaa vapauttamalla ja ottamalla mielen voimavarat käyttöön. Mielen huomio kiinnittyy itsestä pois, jolloin mahdolliset oppimisen esteet autetaan voittamaan. Suggestioiden käyttö tapahtuu harhauttamalla siten, että oppilaan huomio kiinnittyy muuhun kuin oppimisprosessiin ja oppiminen tapahtuu huomaamatta. Opiskelijat rentoutetaan ja opiskelusta pyritään tekemään miellyttävä asia. Suggestopediassa korostetaan oppimisen helppoutta, nopeutta ja tehokkuutta.

Suggestopedinen kielenopetus oli ensimmäinen Lozanovin kehittämän suggestopedian soveltamisalue. Lozanov ei luonut oppimismenetelmälle vain teoreettista perustaa, vaan kehitti myös siihen pohjautuvan käytännön sovellutuksen.

Miten suggestopedia toimii

Suggestopedisen oppimismenetelmän kehittäjä Lozanov käyttää ilmaisua suggestio silloin, kun ihmismieleen vaikuttava ärsyke aiheuttaa tiedostamatonta psyykkistä toimintaa. Näin suggestion avulla väitetään voivan hyödyntää oppijan piilossa olevia kykyjä.

Suggestio toimii kahdella vastakkaisella tavalla. Positiivisen suggestion katsotaan johtavan kohteena olevan henkilön persoonallisuuden ja kykyjen kehittymiseen, kun negatiivinen suggestio johtaa kohteen persoonallisuuden rajoittumiseen ja hänen todellisten kykyjensä vähenemiseen.

Lozanovin kehittämä oppimismenetelmä pyrkii minimoimaan negatiivisen suggestion ja korostamaan positiivisen merkitystä. Oppilaaseen ei missään opetuksen vaiheessa kohdisteta minkäänlaista suggestiivista painostusta tai voimakasta tavoitehakuisuutta.

Oppimistilanteen analyysi

Myös oppimistilanteessa ihmisen mieli torjuu sellaiset ärsykkeet, jotka tuovat mukanaan mm. turvattomuuden tunteen. Se torjuu myös ärsykkeet, jotka ovat ristiriidassa hänen järkensä kanssa tai ovat voimakkaasti vastaisia hänen omille eettisille periaatteilleen. Vain näiden seikkojen huomioon ottaminen antaa mahdollisuuden vaikuttaa ihmiseen myös opetustilanteessa.

Psykiatrina Lozanov kartoitti tekijät, jotka avaavat tien ihmismieleen ja pohti miten tämän kautta voidaan lisätä hänen kykyään vastaanottaa opittavaa tietoa. Lozanov löysi seuraavat selkeät tekijät: luottamus, arvostus, vuorovaikutuksen monitasoisuus sekä taiteiden suggestiivinen vaikutus oppivaan ihmiseen. Täten syntyi johtopäätös, että nämä seikat tulisi korostetusti ottaa huomioon kielenoppimisen prosessissa.

Opetuksen tavoite

Suggestopedisessa kielenopetuksessa pyritään siihen, että opittava kieli, kieli yleensä, tajutaan välineeksi. Päämääränä on siis ilmaisuvalmiuksien antaminen ja kehittäminen. Tämän tähden oppilas joutuu opetuksen alkuvaiheesta alkaen keskustelemaan opiskelun kohteena olevalla vieraalla kielellä erilaisissa simuloiduissa kielenkäytön tilanteissa. Oppilaan mielenkiinto pyritään keskittämään siihen mitä hän aikoo sanoa ja sanoo, eikä siihen miten hän asiansa ilmaisee tai sanomisensa muotoilee. Tässä pyritään jäljittelemään tilannetta, jossa kielen oppija on joutunut ko. kieltä puhuvaan ympäristöön ja joutuu selviytymään eri tilanteista osaamillaan keinoilla, jotka voivat olla hyvinkin vähäiset ja puutteelliset.

Miten opitaan

Suggestopedisessa opetuksessa pyritään luomaan mahdollisimman suuri mielihyvän tunnetila, jossa voi keskittyä oppimistapahtumaan ilman jännityksen mukanaan tuomaa kireätä ilmapiiriä. Tällaisen rentouttavan ilmapiirin luomiseksi tilan tulee olla rentoa olemista tukeva. Usein tilassa soitetaan taustaäänenä barokkimusiikkia.

Opiskelu tapahtuu suhteellisen pienissä ryhmissä, joissa on keskimäärin 10-14 opiskelijaa. Tilan tulee olla rauhoittava ja jopa kodinomainen. Tilassa ei ole pulpettirivejä, eikä edes pulpetteja vaan nojatuolit on koottu puoliympyrään keskelle lattiaa. Opiskelijoiden tulee nähdä toisensa ja pystyä puhumaan toisilleen lähes normaalin vuorovaikutustilanteen tapaan. Opettaja on oppilaiden joukossa ja tavallaan yksi heistä.

Oppimistilanteet voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toisilla tunneilla opitaan uutta ja toisilla tunneilla harjoitellaan opittuja asioita. Oppilailla on heti oppimisen alusta lähtien omat roolihahmonsa, johon ne kurssin aikana eläytyvät. Näitä periaatteita ja oppimismuotoja sovelletaan nykyisin hyvin yleisesti aivan tavanomaisessakin kieltenopetuksessa.

Ehkä suurin ero suggestopedian ja perinteisten opetusmenetelmien välillä on, että opetuksen syöttövaiheessa käytetään opiskelijan rentouttamiseen klassista musiikkia ja intonaatiolukua^selvennä. Menetelmän etuna uskotaan olevan, että ei-tahdonalaisen muistin ja tiedottoman alueen resurssit tulevat käyttöön opetus- ja oppimisprosessissa.

Ongelmat

Eniten opetusmenetelmässä on esitetty kritiikkiä sen vaatimien erikoisjärjestelyjen ja –olosuhteiden edellytystä kohtaan. Myös oppijan tietoisen oppimispuolen hyväksikäytön laiminlyönnistä suggestopedista menetelmää on voimakkaasti kritisoitu. Oppilaiden tekemät virheet harjoittamassaan kommunikaatiossa jäävät korjaamatta ja tätä monet kritiikin esittäjät ovat pitäneet suurena miinuksena.

Ongelmana on edelleenkin opettajien koulutus, sillä vain harvat hankkivat itselleen tarvittavan pätevyyden opetukseen. Toisaalta kielenopetuksessa on tapahtunut paljon kehitystä myös ns. konventionaalisen opetuksen menetelmien suhteen. Suggestopediasta on tavallaan tullut eräänlainen osa jokapäiväistä ja perinteistä opetusta.