Stahanovilaisuus
Stahanovilaisuus oli Neuvostoliitossa Stalinin kaudella 1930-luvulla luotu työjärjestelmä, joka sai nimensä Magnitogorskissa työskennelleen kaivosmiehen Aleksei Stahanovin mukaan. Järjestelmän avulla pyrittiin nostamaan työtehoa maassa. Stahanov oli mallityöläinen ja työn sankari, joka ylitti moninkertaisesti suunnitelmissa esitetyt työläisten työtavoitteet. Stahanovilaisia työläisiä esiteltiin propagandassa laajasti esikuvina muille työläisille.
Stahanovilaisuuden juuret juontavat toisen viisivuotissuunnitelman ajoille, vuoteen 1935. Opin nimikkosankarin kerrottiin kaivaneen 102 tonnia hiiltä alle kuudessa tunnissa, mikä ylitti hänen kiintiönsä neljätoistakertaisesti. Kuitenkin hän jäi vain pioneeriksi, sillä uusia sankarityöläisiä ponnahti ilmoille tuon tuosta: Esimerkiksi 1. helmikuuta 1936 ilmoitettiin, että Nikita Izotov olisi louhinut jopa 607 tonnia hiiltä yhden työvuoron aikana.
Puolueen tukema ja johtama stahanovilaisliike levisi nopeasti koko maan talouteen, ei vain kaivoskuiluihin: esimerkiksi autoteollisuuden alalla loisti Aleksandr Usygin, kenkäteollisuuden Nikolai Smetanin. Maataloudessa rajoja rikkoivat ”ensimmäinen traktoria käyttävä nainen” Paša Angelina ja toverit Borin ja Demtšenko.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Venäjän federaation valtionarkisto stahanovilaiset ompelevat turkiskäsineitä puna-armeijan taistelijoille. РГАКФД , 0-71230
