Sri Lankan maantiede
Sri Lankan maantiede kertoo Sri Lankan maantieteestä. Sri Lanka (ent. Ceylon) sijaitsee saarella. Tämän saaren ja Intian välissä on Mannarinlahti ja Palkinsalmi.
Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren keskiosassa on vuoria, joiden korkein huippu on 2 524 metriä korkea Pidurutalagala. Tunnetuin vuorenhuipuista on Sri Pada eli Aataminhuippu, joka on uskonnollisesti merkittävä hindulaisille, buddhalaisille, muslimeille ja kristityille.[1]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sri Lankassa ilmasto on trooppisen kuuma ja kostea. Monsuunituuli puhaltaa lounaasta toukokuun ja elokuun välisenä aikana, jolloin on sateisin aika vuodesta. Merenrannikolla sateet ovat runsaita, mutta vuoristo hillitsee sateiden pääsyä idän ja koillisen suuntaan. Vuotuinen sademäärä on lounaisrannikolla 2 500 millimetriä, mutta maan itä- ja koillisosassa se on 1 000–1 500 millimetriä. Vuorten alapuolella olevilla alueilla ilmankosteus on aina hyvin korkea. Erot alankojen ja vuorten rinteiden välillä eivät ole kovin suuria vuodenaikojen suhteen, mutta yö- ja päivälämpötilojen suhteen on enemmän eroa. Vuorten huippujen alueilla, missä lämpötila on paljon alhaisempi kuin vuorten alla, saattaa joskus yöllä lämpötila laskea alle nollan. Merellä esiintyy joskus sykloneja.[1]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsin suuri osa maan pinta-alasta on monsuunimetsää. Luonnontilaista metsää on Sinharajan metsänsuojelualueella. Merenrannikolla ja jokisuistoissa on mangrovekasvillisuutta. Yleensä Sri Lankan metsissä kasvavia puita ovat palmut, rautapuu, frangipaani, tulppaanipuu ja kapokkipuu.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Marketta Kotilainen: Maailmalla, Aasia, s. 134-135. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-33474-4.