Soluliitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Soluliitokset ovat rakenteita, jotka pitävät soluja yhdessä monisoluisten eliöiden kudoksissa. Liitokset muodostuvat proteiineista, ja ne voivat sitoa soluja joko toisiinsa tai solun ulkopuoliseen aineeseen.

Erilaisia soluliitoksia (yläteksti vasemmalta oikealle): aukkoliitos, vyöliitos, tiivis liitos ja desmosomi

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monisoluisen eliön toiminnan kannalta on tärkeää, että elimet ja eri kudokset pysyvät koossa. Tämän vuoksi solut muodostavat keskenään liitoksia, jotka sitovat ne kiinni toisiinsa. Elimistön täytyy myös suojata itseään taudinaiheuttajilta ja haitallisilta aineilta. Sen vuoksi solut esimerkiksi ihossa ja suolistossa ovat liittyneet hyvin tiukasti toisiinsa. Tiukimmat liitokset estävät pientenkin molekyylien pääsyn epiteelin läpi. Jotkin soluliitokset toimivat myös solujen keskustelukanavina, joita pitkin solusta kulkeutuu molekyylejä naapurisoluihin. Solut tunnistavat sopivat liitoskumppanit erilaisten soluadheesioproteiinien kuten kadheriinien avulla.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiiviitä liitoksia.

Soluliitokset voidaan luokitella niiden toiminnan perusteella kolmeen ryhmään.

1. Tiiviit liitokset (engl. occluding junctions)

Näitä liitoksia esiintyy epiteeleissä, kuten ihossa ja suolistossa. Ne sitovat solut yhteen niin tiukasti, etteivät pienetkään molekyylit pääse liitosten läpi. Liitokset estävät myös solukalvon proteiinien liikkumisen paikasta toiseen kalvolla.

  • Selkärankaisten tiiviitä liitoksia kutsutaan suomen kielessä yksinkertaisesti tiiviiksi liitoksiksi (engl. tight junctions).
  • Kulkeutumisesteet (engl. septate junctions) ovat selkärangattomien tiiviitä liitoksia. Niillä on säännönmukaisempi rakenne kuin selkärankaisten tiiviillä liitoksilla.

2. Ankkuroivat liitokset (engl. anchoring junctions)

Ankkuroivat liitokset liittävät solut tukirankoineen toisiinsa tai solun ulkopuoliseen aineeseen, niin että solut kestävät yhdessä painetta ja rasitusta. Näitä liitoksia löytyy etenkin kudoksista, joihin kohdistuu suurta mekaanista rasitusta kuten sydänlihaskudokseen ja orvasketeen.

  • Vyöliitokset (engl. adherens junctions) yhdistävät solujen aktiinisäikeitä.
  • Fokaaliadheesiot eli levymäiset kiinnitysalueet (engl. focal adhesions) yhdistävät vyöliitosten tapaan aktiinisäikeitä. Nämä kiinnitysalueet kuitenkin yhdistävät solun aktiinisäikeineen sen ulkopuoliseen aineeseen. Esimerkiksi lihakset kiinnittyvät jänteisiin fokaaliadheesion avulla.
  • Desmosomit ovat nappimaisia soluja yhdistäviä proteiinikomplekseja. Desmosomi on kiinnittyneenä solun välikokoisiin säikeisiin.
  • Hemidesmosomit muistuttavat desmosomeja, mutta ne liittävät soluja ulkopuoliseen aineeseen.
Aukkoliitoksia

3. Aukkoliitokset (engl. communicating junctions)

Kemialliset aineet tai sähköiset signaalit liikkuvat solusta toiseen aukkoliitosten kautta.

  • Aukkoliitokset (engl. gap junctions) ovat soluja yhdistäviä kanavia, joiden läpi kulkee pieniä molekyylejä ja ioneja solusta toiseen. Huomaa, että suomen kielessä näiden kanavien nimi, toisin kuin englannissa, on sama kuin kyseisen liitosryhmän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alberts, B., Johnson, A., Lewis, J., Raff, M., Roberts, K. & Walter, P.: Molecular Biology of the Cell, 4th edition. Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9.