Sinkkiperoksidi
| Sinkkiperoksidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | ZnO2 |
| Moolimassa | 97,38 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 212 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,57 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Sinkkiperoksidi (ZnO2) on sinkki- ja peroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapettimena ja antiseptisenä aineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa sinkkiperoksidi on keltaista tai vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta reagoi hitaasti veden ja kiivaammin happojen kanssa muodostaen vetyperoksidia. Kuumennettaessa sinkkiperoksidi alkaa hajoata sinkkioksidiksi ja hapeksi yli 150 °C:n lämpötilassa ja hajoaminen voi tapahtua räjähdysmäisesti. Aine on vahva hapetin ja reagoi voimakkaasti useiden orgaanisten yhdisteiden kanssa.[2][3][4]
Sinkkiperoksidia valmistetaan sinkkioksidin ja vetyperoksidin reaktiolla tai sinkkisuolan ja emäksiseksi tehdyn vetyperoksidin reaktiolla. Tuotteen joukossa on usein sinkkioksidia.[2][3][5]
- ZnO + H2O2 → ZnO2 + H2O
Sinkkiperoksidia käytetään vulkanoinninkiihdyttimenä kumien ja muiden elastomeerien valmistuksessa, hapettimena pyrotekniikassa ja haavojen puhdistuksessa antiseptisenä aineena.[2][3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Frank E. Goodwin: "Zinc Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2017. s. 2 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Norbert Steiner & Wilfried Eul: "Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Vol. 18, s. 6-7 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: "Peroxo Compounds, Inorganic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Vol. 26, s. 298
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1197. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 180. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Rudolf Meyer,Josef Köhler,Axel Homburg: Explosives, s. 371. John Wiley and Sons, 2002. ISBN 3-527-30267-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.5.2023). (englanniksi)