Sinivalmuska
| Sinivalmuska | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Lepista nuda (Bull.) Cooke[1] |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Sinivalmuska (Lepista nuda) on helttasieni, jota tavataan havu- ja lehtimetsissä. Muut Lepista-suvun sienet ovat yleensä nimeltään malikoita.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Sen lakki on 8–15 senttiä leveä ja väriltään sini- tai ruskeanvioletti. Sienen tukeva ja lyhyt jalka on lakin värinen, mutta hieman sitä vaaleampi. Sinivalmuskan malto on vaalean violetinruskeaa ja itiöpöly on väriltään punertavaa.[2]
Samankaltaiset lajit [muokkaa]
Sinivalmuskan kanssa saman näköisiä lajeja ovat myrkyttömät haisu- ja löyhkäseitikki, jotka erottaa sinivalmuskasta muun muassa niiden voimakkaan hajun perusteella.[2]
Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]
Sinivalmuskan itiöemät ilmestyvät maan pinnalle myöhään. Sienet kasvavat metsissä usein suurina yhdyskuntina, joita voi tavata vielä marraskuussa. Sienen kasvupaikoilla on usein paljon lahoavaa lehtiainesta, elinpaikkoja ovat muun muassa kompostit, hakamaat, lehdot ja puistot.[2]
Käyttö ravinnoksi [muokkaa]
Sinivalmuska on miellyttävän tuoksuinen ja makuinen ja sitä käytetäänkin ruokasienenä. Sienen voi käsitellä kuivaamalla tai pakastamalla omassa nesteessään keittämisen jälkeen. Esikäsittely keittämällä ei ole tarpeen.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 1.9. 2008
- ↑ a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 131. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
