Sinikirjoahven

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinikirjoahven
Aequidens pulcher.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Labroidei
Heimo: Kirjoahvenet Cichlidae
Alaheimo: Cichlasomatinae
Suku: Andinoacara
Laji: pulcher
Kaksiosainen nimi
Andinoacara pulcher
(Gill, 1858)
Katso myös
 Commons-logo.svg Sinikirjoahven Commonsissa

Sinikirjoahven (Andinoacara pulcher[1] vanh. Cychlasoma pulchrum) on akvaariokalana suosittu keskiamerikkalainen kirjoahven.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikirjoahven on tummemman ja vaaleamman sinisen pystyraitainen. Se voi kasvaa 16 cm pitkäksi.Kaloilla ei juuri ole ulkoisia sukupuolieroja mutta yleensä uros on kookkaampi. Koko ei kuitenkaan ole luotettava tekijä sukupuolen määrittelyssä koska poikueen yksilölliset kokoerot voivat olla hyvinkin suuria. Sen lisäksi pienissä akvaarioissa kalat eivät yleensä kasva hakuteoksissa ilmoitettuihin mittoihin. Sinikirjoahvenen normaali väritys on tasainen haalean ruskea sinisillä täplillä. Kuvan kala on kutuväreissä jolloin tummat pystyraidat tulevat näkyviin ja värit muutenkin voimistuvat ja syvenevät. Myös reviiritaisteluiden yhteydessä tai muuten kalojen uhitellessa toisilleen värit voimistuvat. [3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikirjoahven on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta: Trinidadista ja Venezuelasta.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikirjoahven on sävyisämpi kuin moni muu kirjoahvenlaji, mutta sekin saattaa kiusata pienempiä kaloja samassa akvaariossa,varsinkin jos allas on pieni tai tiheästi asutettu.[4] Se kaivelee pohjaa, joten kasvit pitää istuttaa ruukkuihin. Suuremmissa akvaarioissa kasvit yleensä saavat olla rauhassa kun isohkoksi kasvavat kalat eivät stressaannu samalla tavalla kuin pienemmissä altaissa. Myös kasvien istuttaminen tasaiseksi kasvustoksi saattaa auttaa. Yksittäiset kasvit aukealla alueella usein joutuvat kiskomisen kohteiksi. Pohja-aineksen kaivaminen on osa kuturiittejä. Muutoin pohjat saa olla rauhassa.

Kala kutee kotiakvaariossa helpohkosti ilman toimenpiteitäkin. Kutu innon laukaisemiseen voi riittää vedenvaihto,allaslämmön nostaminen parilla asteella,kevätauringon valaisema allas ja pidentynyt päivä tai parantunut ruokavalio.

Mäti lasketaan kiinteälle alustalle yleensä kivelle, harvemmin lasiin tai kasvin lehdelle. Molemmat vanhemmat osallistuu vaihtelevalla tunnollisuudella poikasten hoitoon. Naaras vahtii munia ja poikasia uros reviiriä. Uroksella voi olla myös useampia naaraita samaan aikaan jolloin poikasten hoito ja tunnollisuus voi kärsiä.

Kutu alkaa väristä viimeistään kolmantena päivänä, jolloin emo siirtää ne kaivettuun poikaskuoppaan. Noin viikon kuluttua poikaset lähtevät uimaan. Seura-akvaariossa poikaset joutuvat helposti muiden asukkaiden ruuaksi joten kasvatus olisi parasta suorittaa erillisessä altaassa. Toisinaan myös kokemattomat vanhemmat voivat syödä kudun ja parin epäonnistumisen jälkeen voi olla parasta vaihtaa kutuparia.[5]

Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikirjoahven on kotoisin pehmeästä jokivedestä. Sopiva pH on 6,5–7,5 ja lämpötila 19–24 °C. Sinikirjoahven on varsin kaikkiruokainen,miltei kaikki jääkaapista löytyvät ruoka-ainekset sopivasti paloiteltuna tuntuvat kelpaavan. Tosin vedenlaatu kysymysten ja rasvoittumisvaivojen vuoksi ruokavalio olisi hyvä pitää kaloille luonnollisesti kuuluville aineksille.Syö mielellään kuivaruokaa, mutta tuoreet tai pakastetut vihannekset lisäravintona ovat hyväksi.Kirjoahvenille kehitetty Räkmix on erityisen hyvä perusruoka myös sinikirjoahvenille. Myös simpukat,katkaravut ja mäti on kaloille mieluisaa purtavaa. Verimadot on herkkua jolla voi myös kutuintoa herkistää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]