Sinfonia nro 9 (Schubert)

Franz Schubertin yhdeksättä sinfoniaa (C-duuri, D. 944) kutsutaan lisänimellä Suuri. Teos sävellettiin vuosina 1825–1826 eikä vuonna 1828, kuten ennen oletettiin. Monet tutkijat ovat tulkinneet yhdeksännen sinfonian myös seitsemänneksi, kahdeksanneksi tai jopa kymmenenneksi. Teos esitettiin kokonaisuudessaan vasta 21. maaliskuuta 1839 Leipzigissa Mendelssohnin johdolla.

”Suureksi” sinfonian nimitti 1800-luvun kustantaja erottaakseen sen ”Pienestä” sinfoniasta (VI) samassa sävellajissa.

Robert Schumann ylisti sinfoniaa kuuluisissa sanoissaan Neue Zeitschriftin artikkelissa sen taivaallisesta pituudesta. Schumannin kerrotaan myös sanoneen pitävänsä sitä suurimpana soitinmusiikkiteoksena sitten Ludwig van Beethovenin kuoleman. Teoksen temaattinen kehitys muistuttaa Beethovenista, mutta Schubert, satojen liedien säveltäjä, kiinnitti erityistä huomiota melodioihin. Teoksen uusi tyyli innoitti Schumannia itse ryhtymään sinfonikon uralle.

Osat

1. Andante – Allegro ma non troppo
2. Andante con moto
3. Scherzo. Allegro vivace – Trio
4. Finale. Allegro vivace

Kokoonpano

• 2 huilua
• 2 oboea
• 2 klarinettia (A, C)
• 2 fagottia
• 2 käyrätorvea (C)
• 2 trumpettia (A, C)
• 3 pasuunaa
• patarummut
• jouset

Aiheesta muualla

• IMSLP: Symphony No.9, D.944 (Schubert, Franz) (nuotteja)