Simon Templar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seura-lehti julkaisi Suomessa Pyhimys-sarjakuvaa. Piirtäjä Mike Roy.

Simon Templar eli Pyhimys on Leslie Charterisin romaanisarjan fiktiivinen brittiläinen seikkailijahahmo, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1928 kirjassa Meet the Tiger. Charteris kirjoitti itse veijariromaanejaan vuoteen 1963 saakka, jonka jälkeen sarjaa jatkoivat haamukirjoittajat eli muut kirjailijat Leslie Charterisin nimellä. Kirjat kuuluvat salapoliisiromaanien luokkaan, koska tarinoissa sankari selvittää rikoksia.

Simon Templar tunnetaan nimellä The Saint eli Pyhimys, koska hänen nimikirjaimensa ovat ST, lyhenne englannin kielen sanasta saint, pyhimys. Templar käyttää itsestään joskus myös nimiä Sebastian Tombs, Sullivan Titwillow ja Sugarman Tracle. Pyhimyksen huumori on lajiltaan poikamaista. Hän jättää "rikospaikoilleen" kutsukorttinsa, jossa on tikkumainen pyhimyskehällä varustettu hahmo. Samaa logoa on käytetty näkyvästi sekä kirjasarjassa että 1960-luvun televisiosarjassa.

Kirjoissa puhutaan usein siitä, että Templar aloitti uransa rikollisena ja toimi etenkin murtovarkaana. Tarinoista ilmenee hänen hankkivan mukavaan elämään riittävät tulonsa "jumalattomilta" (engl. ungodly). Usein viitataan hänen keräämäänsä "kymmenykseen", jonka hän ottaa itselleen ennen kuin palauttaa loput rahoista oikealle omistajalle tai antaa pois. Nämä jumalattomat ovat tarinoiden tapahtumahetkellä lahjottuja poliitikkoja, sodan lietsojia ja muita alhaisia olentoja. Yksi Pyhimys-hahmon esikuvista onkin selvästi Robin Hood.

Historiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhimyksen synty pohjautuu jo aikaisempiin Charterisin teoksiin. Eräässä vähän tunnetussa Charterisin kirjassa Daredevil on hyvin pyhimysmäinen hahmo, joka seikkailee yhdessä Scotland Yardin tarkastaja Claud Eustace Tealin kanssa. Teal oli Pyhimys-kirjojen vakituinen hahmo. Charteris kirjoitti monet aikaisemmat tarinansa uudelleen niin että vaihtoi päähenkilön Pyhimykseksi.

Claud Eustace Teal yritti toistuvasti saada Pyhimyksen vankilaan, mutta turhaan. Joissakin tarinoissa osaansa alistunut Teal ryhtyy jopa yhteistyöhön Pyhimyksen kanssa. Romuluinen ja vähän yksinkertainen Hoppy Uniatz toimi useasti Templarin apulaisena.

Charteris jätti Pyhimys-romaanien kirjoittamisen 1960-luvun alussa. Vuonna 1964 ilmestynyt Pyhimys Sisiliassa (The Saint in the Sun) oli tieteiskirjailija Harry Harrisonin kirjoittama.

Pyhimys esiintyi ensimmäisen kerran valkokankaalla RKO:n elokuvassa Pyhimys New Yorkissa (The Saint in New York, 1938), joka aloitti yhtiön Pyhimys-sarjan. Pyhimystä näyttelivät Louis Hayward, George Sanders ja Hugh Sinclair. Simon Templar on seikkaillut Suomessakin hyvin suositussa televisiosarjassa, jossa sankarin roolissa oli vuosina 1962–1969 Roger Moore. Val Kilmer näytteli pääosaa Pyhimys-elokuvassa vuonna 1997. Pyhimys oli suosittu hahmo myös radiokuunnelmissa, jossa häntä esitti mm. Vincent Price.

Pyhimyksellä oli myös oma strippi-sarjakuvansa vuodesta 1948. Leslie Charteris kirjoitti aluksi itse sarjakuvaa (hän oli jo aikaisemmin kirjoittanut Agentti X-9 -sarjakuvaa Dashiell Hammettin jälkeen). Sarjakuvaa piirsivät Mike Roy (1948–1951), John Spranger (1951–1959) ja Doug Wildey (1960–1961). Harry Harrison kirjoitti sarjaa Charterisin jälkeen, joka toimitti ja korjasi tekstin. Suomessa sarjakuvaa julkaistiin Seura-lehdessä (n:osta 1/1951). Pyhimys-sarjakuvalehti ilmestyi Suomessa 1970–1984. Lehden Pyhimys oli Roger Mooren näköinen. Piirtäjänä oli usein Martin Salvador.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kerjäläisten kuningas (Mantere, 1948)
  • Naamioitu enkeli (Mantere, 1948)
  • Pyhimys naisen ritarina (Tammi, 1949)
  • Pyhimys saa kilpailijan (Tammi, 1949)
  • Pyhimys seuraa jälkiä (Tammi, 1949)
  • Pyhimys kohtaa tiikerin (Tammi, 1960)
  • Pyhimys astuu näyttämölle (Gummerus, 1964)
  • Pyhimys kohtaa kaunottaren (Gummerus, 1964)
  • Pyhimys leikkii tulella (Gummerus, 1964)
  • Pyhimys Miamissa (Gummerus, 1964)
  • Pyhimys New Yorkissa (Gummerus, 1964)
  • Pyhimys yli laidan (Gummerus, 1964)
  • Pyhimys ei palvo kuvia (Gummerus, 1965)
  • Pyhimys kutsuu teelle (Gummerus, 1965)
  • Pyhimys näkee unia (Gummerus, 1965)
  • Pyhimys on aina Pyhimys (Gummerus, 1965)
  • Pyhimys on kovaa valuuttaa (Gummerus, 1965)
  • Pyhimys maksaa veronsa (Gummerus, 1966)
  • Pyhimys Sisiliassa (Gummerus, 1966)
  • Pyhimyksen kolme naista (Gummerus, 1967)
  • Pyhimys pääsee asiaan (Gummerus, 1968)
  • Pyhimys pitää sanansa (Gummerus, 1970)