Siimahäntäiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siimahäntäiset
Archaeognatha.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Siimahäntäiset Archaeognatha
Börner, 1904[1]
Heimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Siimahäntäiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siimahäntäiset Commonsissa

Siimahäntäiset (Archaeognatha tai Microcoryphia) on pieni ja hyvin alkeellinen hyönteislahko. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti 350 lajia, joista kahta tavataan myös Suomessa. Lahko on verraten vähän tutkittu.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siimahäntäisten ruumis on lieriömäinen, taaksepäin kapeneva, noin 1–2cm pitkä ja kokonaisuudessaan suomujen peittämä. Väritys vaihtelee rusehtavasta kellertävään ja eläintä peittää epäsäännöllinen kuviointi. Siipiä ei ole koskaan. Takaruumiin kärjessä on kolme selvästi erottuvaa perälisäkettä. Tuntosarvet ovat pitkät. Verkkosilmät ovat suuret ja koskettavat toisiaan pään etuosassa. Pistesilmiä on kolme. Suuosat ovat purevat ja niiden anatominen rakenne on alkeellisempi kuin muilla hyönteisryhmillä; piirre josta tieteellinen nimi Archaeognatha on peräisin. Takaruumiin alapinnalla on liikkuvia ulokkeita, jotka saattavat olla jäänteitä aikaisemmista raajoista.[2][3][4]

Kehitys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siimahäntäisillä on hyvin huomaamaton, olematon muodonvaihdos. Toukat muistuttavat aikuisia yksilöitä ja toukkavaiheita on useita. Myös aikuiset yksilöt luovat nahkansa useita kertoja muutaman vuoden pituisen elämänsä aikana. Ne elävät metsien karikkeessa, kaarnan alla ja kivenkoloissa mutta myös usein rannoilla, missä ne viihtyvät maalle ajautuneiden leväkasautumien alla. Ravinnoksi kelpaa eloperäinen jäte, sammalet, jäkälät ja levät. Siimahäntäiset ovat yleensä yöaktiivisia. Ne liikkuvat vilkkaasti ja kykenevät hyppäämään noin 10cm matkoja taivuttamalla takaruumistaan nopeasti alaspäin.[5][6]

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa siimahäntäisten lahkoon kuuluvista lajeista tavataan rantasiimahäntää (Petrobius brevistylis) sekä kivikkosiimahäntää (Dilta hibernica). Näistä rantasiimahäntä luokiteltiin vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäväksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]